— Mitä asiaa?
— Olisin työtä vailla, sai Jaakko sanotuksi.
— Minkälaista työtä sinä osaat tehdä?
— En tiedä oikein mitä osaisin…
— Et tiedä ja tulet sentään kysymään. No minulta saat sellaista työtä, jota osaat tehdä, kun vain viitsit… Nouda nyt tuolta meidän rengiltä rautakanki ja tule sitten takasin!
— Tänne sisällekö? kysyi Jaakko ihmetellen.
— Tänne, tänne ja pian!
— Älä nyt taasen hulluttele! sanoi Henrik Jaakon mentyä.
— Ole hiljaa, äläkä sekaannu minun asioihini! murahti Matti.
Veli keikautti tyytymättömänä päätään, mutta piti parhaana olla hiljaa. Hän arvasi, että tämä homma oli taasen hänen rajun veljensä omituisia päähänpistoja, joihin hän oli kerennyt jo tottua. Useasti ennenkin oli Matti-patruuna menetellyt samalla tavalla kuin nytkin työhön pyrkivien kanssa, varsinkin silloin, kun kysyvä oli arkaileva, eikä osannut heti sanoa, mihin hän kykenee.