Se antoi elämää ja vilkkautta kaupungille, joka oli kuin muurahaispesä, missä asukkaat eivät työn vaivaa valita. Siitä johtivat kovaksi tallatut tiet läpi lumisten maitten kauvaksi sisämaahan. Teillä oli kulkijaa kaikenlaista ja kuormia kuljetettiin kahdakäsin. Makasiineista toiset täyttyivät ja toiset tyhjenivät, ja veistämöltä kuului hilpeä työn kalke.
* * * * *
Aunolan ukko ja Jaakko kulkivat joka päivä veistämön työssä. Jaakosta kehittyi pystyvä mies ja hän alkoi saada parhaimpia palkkoja. Palkka ei siihen aikaan ollut sangen suuri. Mutta eiväthän menotkaan olleet suuria, joten häneltä jäi osa säästöön. Tämän vuoksi olikin hän Aunolan äijän mieleinen mies; sitä ei ukko salannutkaan.
Syksystä ja alkutalvesta oli Jaakko ollut hiljainen ja ujo. Mutta viikkojen vieriessä alkoi hän saada reippautta ja ryhtiä.
Koko veistämöllä ei ollut muuta savolaista kuin hän. Sen vuoksi sai hän usein kuulla pilkkasanoja leveästä murteestaan. Useimmiten oli pilkka vain hyväntahtoista leikkiä, mutta sentään se ajanoloon alkoi kyllästyttää. Hän koetti totutella murrettaan kiertämään ja onnistuikin, ettei enää kovin leveästi vääntänyt.
Matti Sovion varvissa oli myöskin Launonen työssä. Sen perästä, kun Aunolan äijä oli hänet haukkunut, oli Launonen heittänyt huolettoman talven vieton. Kukaan ei Aunolalla tiennyt, oliko hän enää seurustellut Matildan kanssa. Mutta Jaakko arvasi, että muutos miehessä tapahtui tytön vuoksi. Sen hän tuli selvästi tuntemaan, kun Launonen pyrki hänen seuraansa, kun hän asui Aunolalla, ja johti aina puheen Matildaan.
Mutta samalla tuli hän tuntemaan, että mitä hartaammin Launonen häneltä tytön elämää tiedusteli, sitä vastahakoisempi oli hän hänen uteliaisuuttaan tyydyttämään. Mitä selvemmin hän näki Launosen Matildasta pitävän, sitä sietämättömämmältä hänestä iloinen toverinsa tuntui. Hän alkoi karttaa ja melkeinpä vihata häntä. — Se täytyi hänen itselleenkin tunnustaa, että Launonen oli reima mies niin työssä kuin muuallakin. Hän oli aina iloinen ja omasi merkillisen taidon huvittaa toisia jonkun onnettoman kustannuksella. Kuka milloinkin hänen hammastettavakseen joutui, hänen ei ollut häävi olla. Sen vuoksi ei Launonen ollutkaan kenenkään luotettava toveri, vaan oli useimmilla jotain hampaan kolossa häntä vastaan.
Jaakko oli tähän asti häneltä säästynyt. Hän oli häntä suosinut ja
etsinyt hänen ystävyyttään. Monta monituista kertaa olisi hän ottanut
Jaakon mukaansa huvituksiinsa, varsinkin lauvantai-iltoina, mutta
Jaakko ei hänen seuraansa halunnut.
Tästä ja muutamista muistakin seikoista näki Launonen, että Jaakko ei hänestä välitä. Se johti hänet epäilemään, että mahtaako Jaakollakin olla hankkeita Matildan suhteen. Eikäpä Jaakko enää mikään vaaraton kilpailija ollutkaan.
Näihin aikoihin hankki Jaakko itselleen uuden pyhäpuvun ja alkoi silloin tällöin käydä merimiesten tanssiaisissa. Täällä eivät tyttöset suinkaan olleet hänestä välinpitämättömiä, vaikka hän ei osannutkaan tanssia.