— En minäkään miestä huonompi ole! hihkasi Latolainenkin ja paiskasi turkkinsa päällimäiseksi.
— Vai etkö usko sitä! sanoi hän Jaakolle, tarttui hänen käsivarsiinsa ja heitti hänet lumeen.
Lumisena kömpi Jaakko kinoksesta ja kävi kiinni Latolaiseen; mutta eihän hän tälle mitään mahtanut, sillä Latolainen oli roteva ja voimakas. Muutenkin oli hän mukava mies. Aina iloinen ja leikillinen. Metsämatkoilla telmi hän kuin nuoret ja puhui hauskoja. Useinkin hän leikin varjossa valitti, ettei hänellä ole poikaa. Lapsia oli hänellä useitakin, mutta ne olivat kaikki tyttöjä. Yhden nimi oli Leena; ja juuri hänen tähtensä tuntui tuo miellyttävä Latolainen Jaakosta vieläkin miellyttävämmältä.
Hän vertasi häntä omaan isäänsä, pieneen ja kuivaan äijän käppyrään, joka aina narisi, eikä koskaan ruvennut leikkisäksi. Nytkin istui hän yksin reessä ja mietti, mitä lie miettinyt.
— Ollapa minulla tuollainen isä, kun on tuo Latolainen, ajatteli Jaakko.
He pääsivät suon yli metsäiselle ja leveälle kankaalle. Ja kun he sen poikki tulivat, aukesi taasen heidän eteensä avara neva, minkä toisessa laidassa kohosi hirsimetsää kasvava Korkeakangas.
Kun he saivat kulkeneeksi nevan yli, alkoi jo talvinen aamu sarastaa. Itäisellä taivaalla, heidän takanaan, nevan toisella laidalla, näkyi metsän latvoilla vaaleneva ja selkeä taivas, jota nouseva aurinko alkoi ruskottaa. Pakkanen tuntui kiihtyvän nyt suurimpaan vimmaansa, mutta miehille ei se enää mitään mahtanut, sillä lunta kahlatessa oli heille tullut lämmin.
Kankaan laidassa poikkesi edellä ajava Matti-isäntä tavalliselta talvitien uralta pitkin kankaan sivua kulkemaan. Siinä oli lunta hevosta rintaan, sillä pitkin talvea oli tuuli sitä nevalta siihen kinostanut.
Hetken ajeltuaan käänsi hän hevosensa kangasta kohti kohoamaan. He nousivat yhä ylemmäksi loivaa rinnettä. Metsä alkoi muuttua mahtavaksi hirsistöksi. Aina vähän päästä sivuuttivat he komean tupsulatva hongan, jonka kerkkä huimaavassa korkeudessa humisi.
— Mihin asti sinä viet? Tässähän on jo mastopuita, ettei tiedä minkä ottaisi, huusi Latolainen.