* * * * *
Painostava, mutta samalla viihdyttävä oli iltapäivä. Ukko makaili ja imi piippuaan; eukko istui ikkunan edessä ja lehteili virsikirjaa. Välillä pysähtyi hän ajattelemaan: Kunpa tulisi joku vieras, tai: Olisiko lähteä kylään. Matilda istui ikkunassa ja katseli autiolle kadulle, jossa myös näytti olevan pyhäinen rauha, jota kukaan kulkija ei häirinnyt. Jaakko makaili kyökin sohvalla puolittaisessa, unen horroksessa, kuitenkin kuullen pienenkin risahduksen.
Ukko nousi vihdoin ja mennä köpitti pesän luo piippuaan kopistamaan.
Palattuaan istahti hän keinutuoliin ja kehoitti:
— Luehan tämän päivän saarna!
Eukko otti pöydältä suuren saarnapostillan, etsi sieltä päivän saarnan ja alkoi laulavalla äänellä sitä lukea. Ukko keinutteli hiljalleen ja kuunteli. Hän nautti "sanasta" ja viihdyttävästä pyhä-illan rauhasta.
Jaakko makasi kyökin sohvalla ja kuunteli eukon harrasta ääntä. Se tuuditti hänet suloiseen rauhaan. Hän ei kaivannut mitään, hän oli täysin tyytyväinen. Kaikki ajatuksetkin olivat tipotiessään. Hän vain kuunteli Aunolaiskan äänen hyminää ja vähän kerrallaan se kuin unilaulu lapselle, painoi hänen silmänsä umpeen.
* * * * *
Hän heräsi siihen, että tuvasta kuului vilkasta puhelua ja naurua.
Aunolaiska oli saanut vieraita. Oli tullut Matelaiska ja Rajaniemiskä.
Edellisen poika ja jälkimäisen mies olivat merellä samassa laivassa
kuin Aunolankin toinen poika.
He kaikki olivat äskettäin saaneet omaisiltaan kirjeen. Ne olivat tulleet Englannista ja vastaukset käskettiin osoittaa Portugaliin Lissaboniin. Nyt olivat he tulleet Matildalla kirjoituttamaan yhteistä kirjettä kaikille kolmelle. Matelaiska ei osannut itse kirjoittaa ja Rajaniemiskälläkin oli kirjeen valmistuminen sangen ankaran työn takana. Vaikutti siihen myös toinenkin syy. Postimaksu oli sangen kallis vielä siihen aikaan ulkomaille — nykyisessä rahassa noin nelisen markkaa. Se oli pienistä varoista tuntuva meno, jonka voi tasata kirjoittamalla yhteisen kirjeen, kun miehetkin kerran olivat samassa laivassa. Eihän kenelläkään ollut mitään erikoista asiaakaan. Kunhan vain näkevät siellä ulkomailla, että kotona voidaan hyvin, "jota kallista Herran lahjaa toivotamme sinullekin".
Ennen kirjeen kirjoittamista käski Aunolaiska Matildaa kahvin keittoon. Matilda tuli juuri kyökkiin, kun Jaakko aukoi unisia silmiään ja ihmetteli vilkasta puheen porinaa, mikä tuvasta kuului.