Kevättalven ilta alkoi hämärtyä, mutta vielä ei kuitenkaan tarvinnut tulta ottaa lamppuun. Kahvin tuoksu levisi kaikkiin huoneisiin ja sai eukkojen kielet yhä vilkkaampaan liikkeeseen. Pannu pihisi tulella, laulaen sunnuntai-illan hiljaista ja kodikasta tunnelmaa.
Kun Matilda sai kahvin laskeutumaan, tuli hän Jaakon luo ja puheli hiljaa:
— Pyydä sinä isältä, että minäkin pääsisin tänä iltana tansseihin.
Sinun kanssasi hän minut päästää.
— Niinkö luulet?
— Luulemattakin se on selvää. Sinuunhan se kaikessa luottaa… Saat sitten tanssittaa minua niin paljon kuin tahdot… Vieläkö sinä osaat?
— Koetetaan!…
— Älä höpsi!… Koetetaan sitten illalla… Mitähän, jos se päivällä olisi kerennyt tulla, kun matot olivat läjässä… Olisit sinäkin saanut… Mutta pyydätkö?… Ei hän minua yksin päästä, kun viikollakin olin tansseissa.
— Koetanpa häntä pyytää.
Tytön teki mieli tarttua pojan kaulaan… Mutta hän kieltäytyi siitä ja sanoi hilpeästi:
— Minun pitää viedä akoille kahvia.