Sitten alkoi yhteisen kirjeen kirjoitus… Kun se oli valmis, olikin jo ilta.
Vieraat lähtivät pois. Matilda koetti monilla salaisilla merkeillä kiiruhtaa Jaakkoa kysymään lähtölupaa.
Kun Jaakko esitti ukolle pyynnön, sanoi tämä:
— Se se tanssimista on… Mutta menköön tyttö, jos vain tuot hänet oikealla ajalla takaisin… Ja sinun pitääkin lähteä heti, kun Jaakko tahtoo! sanoi ukko tytölle erikoisesti.
— Kyllä, kyllä, sanoi tyttö ilosta loistavin silmin.
Muutamassa hetkessä joutuivat nuoret lähtemään; ja vanhukset jäivät kahden iltaansa viettämään.
— Hyvä poika se on tuo Jaakko, sanoi Aunolaiska hetken kuluttua.
— Oikein rehti mies, vahvisti ukko.
Se olikin korkein kiitos, minkä hän kenestäkään antoi.
* * * * *