Ukkoa nauratti, kun eukko heräämisestä puhui.
* * * * *
Jaakko jäi valvomaan. Häntä jo kadutti, että tuli lähdetyksi varvista ennen muita. Mutta kun tyttö kiemaili Launoselle, ei hän jaksanut sitä nähdä… Hän istui ikkunan pielessä ja katsoi kevätyön valaisemaa katua, missä ei ollut ainuttakaan sielua liikkeellä. Taivas oli lientynyt pilveen ja tummeni yhä sakeammaksi. Näytti hankkivan sadetta… Hän avasi akkunan. Ulkoa tuulahti lämpöinen ja sateelta tuoksuva ilma. Eikä aikaakaan, niin alkoi tipahdella joitakin pisaroita. Hetki hetkeltä niiden tulo tiheni ja niistä syntyi lämpöinen ja suhiseva sade. Sitä hän katsoi ja kuunteli ja hengitti keuhkojen täydeltä kosteata sadeilmaa. Hän ei hennonnut sulkea ikkunaa ja mennä nukkumaan, vaan silmäili kadun hiekkaa, miten se sateessa muuttui tummemmaksi ja alkoi ahnaasti imeä vettä sisäänsä. Siitä sivu kulki yövartia niska kyttyrässä. Hiekkaan jäi hänen mentyään valkoiset jäljet, jotka vähän kerrallaan hävisivät, kun pisaroita niihin tipahteli… Sitten alkoi etempää kuulua iloista hälinää ja naurua. Sade oli ajanut nuoret varvista pois. Hälinä läheni ja kävi kuuluvammaksi. Nopeasti sulki hän ikkunan ja vetäytyi syrjemmälle. Hän näki heitä olevan suuren lauman. Nyt tulee Matilda, mietti hän, eikä ollut enää hänelle ollenkaan suutuksissa. Mutta sitten huomasi hän, että heidän joukossaan oli Launonenkin, vaikka hän olisi päässyt toisia katuja suorempaan. Siis sittenkin lähentelee hän taasen Matildaa. Ei epäilemistäkään. Se näyttää olevan tytöstäkin mieluista. Mutta olkoon! Mitä se minuun kuuluu, mietti Jaakko.
Pian kuului oven takaa naputus. Hän meni avaamaan.
— Miksi lähdit pois aikaisemmin kuin me? kysyi Matilda iloisesti.
— Rupesi nukuttamaan, sanoi Jaakko jurosti.
— Mutta ethän sinä ole vieläkään nukkumassa; et riisunutkaan.
— Jaakko ei vastannut mitään, vaan käänsi tytölle selkänsä.
— Miksi mökötät? kysyi Matilda ja yritti kurkistaa Jaakkoa silmiin.
Tämä murahti jotain kärsimättömästi ja siirtyi etemmäksi. Silloin tyttö keikautti ylpeästi niskaansa ja meni pois. Ovessa katsoi hän vielä ihmeissään suuttuneen näköistä poikaa.