— Kyllä sinne jo muutamia hätäisempiä meni.
— Odottaisit joitakin viikkoja, että pääsisit paremman kapteenin mukaan, neuvoi mies Jaakkoa vähän ajan kuluttua ja tarjosi tupakkaa.
— Mitäpä se paljon parannee, sanoi Jaakko. Luulisihan tuota toimeen tulevan siinä missä muutkin.
— Miks'eikäs sitä nyt toimeen tule, vaikka onhan sekin monenlaista. — Lupasivathan nuo ensireissun pojillekin hyvänlaisen palkan, joten sen puolesta kannattaa lähteä.
— Aiotko sinä lähteä? tiedusteli Jaakko hetken perästä.
— Pitäisi oikeastaan lähteä, mutta eipä se eukko mielellään päästäisi.
Kohta kuulemma saapi pikkuisia; tahtoisi niin kauvan olemaan kotona.
En taida ainakaan tähän laivaan lähteä. — Sinulla sitä ei vielä ole
eukosta eikä mukuloista huolta, sanoi mies melkein kadehtien Jaakolle.
— Ei ole, sanoi Jaakko. Hän puolestaan kadehti miestä, kun muisti Matildan. Mutta siinä tuli hänen mieleensä taasen Launonenkin, joka hänen luulonsa mukaan tytön viepi. Mitäpä hänellä enää täällä tehdään, mietti hän, ja nyt kypsyi hänen aikomuksensa ottaa pesti varmaksi päätökseksi, oli kapteeni sitten minkälainen hyvänsä.
Samassa tuli sisältä miehiä. He olivat saaneet kuukauden palkan etukäteen ja muuan heistä löi rentona taskuaan osoittaakseen, että siellä on rahaa.
— Ensi reissun poikia siellä kaivattiin, sanoi miehistä yksi. — Mene,
Jaakko, ottamaan "herne", jos aiot lähteä!
Silloin Jaakko meni ottaakseen pestin Välimeren vesille lähtevään laivaan.