Äitistä tuntui hyvälle kun näki Vannin niin huonoksi. "Ehkäpä tänä yönä jo Jumalan aika joutuu", virkkoi hän ja poistui muulle perheelle iltasta laittamaan.
Otti uunin hyllyltä kaksi levyä, joilla oli paistettua petäjäsilkkoa, kantoi no pöydälle, ammenti velliä neljään kuppiin, joista sai kukin nimikkonsa ja kiertyivät pöytään. Huomenna tapahtuvan Kurkelaan muuttamisen toivo teki kaikki hyväksi, se petäjä mökerökin tuntui aivan vehnäseltä, jota ammentivat aina suunsa täyteen, ja harmaan rantaveden näköistä velliä särpivät palainsa painoksi, puhellessaan kaikista niistä suhteista, mitä huomenna majan muutossa tullaan tarvitsemaan. Harmaa kissakin, joka äsken oli saanut riekon suolet ja varpaat, hyrritteli tyytyväisenä ja vetäytyi Vannin vuoteen liepeelle, johon käpäläinsä päälle kytistyi, Hiljaa raotteli vinoja silmiään, ja rinta hyrräsi.
— Ei kuole vielä Vanni kun kissa menee viereen, kuiskasi äiti, nähdessään kissan asettuvan Vannin vuoteen vierelle.
— Kumma, että sekin tietää, mukautti isä.
— Kyllä se tietää, vakuutti äiti, — kyllä niillä on elävillä omat ilmoittajansa. Tiesipähän Suuteri, meidän viimmeinen lehmämme, hävityksensä. Monta viikkoa itki että myötään, valui kyyneleet silmistä, eikä sallinut puhuttelemistakaan eikä minkäänlaista hyvittelemistä, murjotti vaan raskasmielisenä.
— Tiesipähän se teerikin syksyllä tullessaan tähän pirtin katolle, että autioksi tämä jääpi, muistutti isä.
— Kas… Todellakin, en ollut muistaakaan. Eikös ole kumma kun sekin teeri lentää lehahtaa kuin käsketty pirtin harjalle… Kyllä ne käy ennustukset vaikka minkä asian edellä kun niistä vaan osaa ottaa vaarin.
— Mutta kuoleman tapausten edellä ne kerran metso ja koppelo tulivat Sirolan pirtin harjalle. Heti kuoli isäntä ja emäntä vähän jälkeen; ei päässyt vuosi umpeen ennenkun olivat kumpikin maan povessa, vaikka ukko vainaa päätteli, kun nähtiin ne linnut pirtin harjalla eräänä usmapäivänä, että ne sumussa ovat eksyneet, jaaritteli isä.
— Hym… Eksyneet?
— Niin se ukko tuumaili. Mutta osasivatpahan sitten lähteä sinne päin missä heidän varsinainen kotonsa oli. Kussa vaan humahtivat lentoon, niin paikalla oikasivat matkansa Huhtarovaa kohti, vaikka sumu oli kuin seinä.