Sitä paitsi näkivät saapuvan huutokauppapaikkaan köyhien huutamista varten senlaisia henkilöitä, joilla tiettävästi ei ollut ruokaa, itselleenkään ja muutenkin olivat ilkeitä ihmisiä, niin tuntui tämä hetki surkean pelottavalta.
Riutumaisillann olevilla vanhuksillakin tuntui olevan sääli antautua kurjuuden surmin kuolemaan, kun kerran olivat saaneet henkensä tuoduksi läpi sen taistelun, missä sadat muut sortuivat heidän silmiensä edessä. Ja pani tämä ihan vapisemaan, että pitääkö suden suusta päästyään joutua karhun kitaan.
Huutokauppaherrat olivat tulleet, ja hetken talossa tuumailtua tuotiin kartanolle pöytä, kaksi istuinta ja pöydälle paperivihko, kynä, mustepullo ja vasara.
Herrat saapuivat nyt paikalle, istuivat istuimilleen, pääherra pöydän päähän ja kirjuri sivulle. Mutta ennen kun huutokauppa voi alkaa, oli erotettu lampaat vuohista ja vuohet lampaista, mitkä jaksavat kerjätä ja mitkä ei. Kun oli kysytty kutka ovat joukossa ne, jotka eivät voi kerjätä, alkoi kuulua kaikkien suista ääniä:
— En minä voi kerjätä, en minä voi kerjätä, en minä, en minäkään voi kerjätä.
— No, jaksaa kait Auno Parviainen kerjätä, kuului kuntaherran suusta päättävä sana ja mustat silmät katsoivat käskevän näköisesti Auno Parviaisen surkean näköisiin kasvoihin. Mutta Aunon kasvot muuttuivat yhäkin surkeammiksi ja ihan itkusissaan rupesi huutamaan:
— En minä, en, rakas herra, minä voi kerjätä, minulla on nyt menneet voimat ihan oteri tänä talvena, se tuotakin sarvenata kolottaa ihan kuin koiran kulkussa. Tuokin Riikka Kovalainen jaksaa paremmin.
— Sinä paremmin jaksat kuin minä, minun päällenikö sinulla on matala aita, kuului Riikan suusta vihainen sana. Ja Riikan puheeseen sekautuivat kaikki ja huusivat: Ei yksikään meistä jaksa kerjätä.
Jotka tiesivät jaksavansa kerjätä, tahtoivat kuitenkin päästä huutolaisiksi. Entä sattuisi pääsemään hyvään paikkaan, niin pysyisi siinä, mutta jos pahaan, niin lyöttyisi kerjuulle.
Kyselemällä tästä erottelemisesta ei tullut kalua, niin nyt ketä Kurkelan isäntä ja emäntä esittivät kerjuuseen, niin ne saivat mennä, ja mitkä nämä esittivät huutolaisiksi, ne tulivat "myötäviksi" ja kirjoitettiin nimet listaan, jossa oli kolme sareketta, yksi, johon tuli huutolaisen nimi, toinen, johon tuli huutajan nimi, ja kolmas, johon tuli sen huudettavan hinta.