— Miten ne ovat tulleet niin pahoiksi?
— Oppineet pahoista ihmisistä,
— Eipähän Niilo ja Tanelikaan olleet oppineet pahaksi.
— Sempä tähden Jumala on ottanutkin ne taivaaseen.
— Eipähän minua ole ottanut.
— Ottaa se vielä sinutkin kunhan pysyt hyvänä lapsena.
— Eikös se Jumala noita poikia ota taivaaseen.
— Ei milloinkaan, jos eivät tule vaan hyviksi lapsiksi.
Mutta nyt muisti Sanna, että Vannin hattu oli jäänyt sinne loukkauspaikalle, niin kiirehti sitä hakemaan ja tähän keskeytyi nyt Vannin kyselemiset.
Sannasta tuntui hieman hyvälle, kun Vanni oli pojilta saanut semmoisen muistipalan. Hän tiesi, että ei Vanni uskalla nyt yksin liikkua ulos ja siinä tapauksessa varjeltuu monesta pahasta. Tuntui se Sannan mielestä ihan Jumalan sallimiselta Vannin varjelemiseksi.