Maija kuultuaan isännän myönnytyksen, hyppäsi ylös, mennä hurahti ovesta ulos ja mennessään sanoi:
— Mitäs muuta, kuin sauna lämmitä ja sarvet likoon.
Sen sanottuaan Maija mennä huurotti suoraa päätä saunaan pannakseen sitä lämmitä, mutta kun huomasi saunan hyvin nokiseksi ja pahasiivoiseksi, niin päästäkseen isäntäväen silmissä useammassa suhteessa huomatuksi, palasi hän takaisin saunasta jo niine hyvinsä ja tullessaan porisi:
— Kaikkea sitä näkee, kun kauan elää, kun sauna on yltä päältä nokinen kuin paha lakeistorvi, ja kokonaan roskan vallassa, kuin paha sikopahna, että keskellä on pikkusen onttoa, kuin karhun pesässä. Minä pesen siltä silmät. Minun työhuoneeni täytyy olla puhtaampi. Minä en millekään ole niin vihainen kuin lialle ja pahalle siivolle. Sille minä olen vihainen, kerrassaan vihainen.
Niin poristen teki Maija tanhuan edustalla olevista havuista ja varvuista suuren luudan, pani sen sylen pituiseen varteen ja sitä olallaan kantaen juoksun hypäkässä mennä mylkenti saunaan. Ja heti rupesi sieltä kuulumaan valtainen kohina, kun Maija sillä suurella luudallaan aivan vihan väessä alkoi lykätä, kuosmittaa seiniä ja lakea.
Viimein kuitenkin Maija sai saunan lämpiämään. Lämpiämisajalla laittoi hän sarvensa likoon, tarkasteli niiden rakkoja, hioi veistään ja väliin aina liippasi sitä ja koetteli, joko hius puhaisemalla katkeaa sen terällä ja aina liippasi, siksi kunnes yhdenkään hiuksen sai poikki…
Kun nyt sauna oli lämminnyt niin, että saattoi siellä savulta olla, niin Maija pesi saunasta lattiankin, luutusi lasinkin ihan kirkkaaksi ja ajatteli, että varmaan isäntäkin huomaa, mitä saunalle on tehty sitten viimenäkemän.
Mutta kun isäntä tuli röhkäen ja ähkäen saunaan eikä näkynyt huomaavan mitään, niin Maija alkoi selitellä:
— Katsokaas, isäntä! Eikös tämä sauna ole nyt erinäköinen? Eikös ole kuni silmänsä pessyt? Minä kun tämän ihan ylenalaisiaan luudin ja luustasin. Ja mikä töhkän paljous, kun monta suurta vasullista kannoin tuonne ulos! Nythän tämä on niinkuin ihmisten asunto. Minä olen tuolle lialle ja pahalle siivolle vihainen. Sille minä olen vihainen, kerrassaan vihainen.
Isäntä ei tätäkään ollut kuulevinaan, ähki ja röhki vaan ja alkoi työntyä lauteelle, johon Maijakin koetti auttaa isäntää vakuuttamalla pysymään portailla, kun tämä ei tahtonut jaksaa astua portaalta toiselle, koski niin selkään.