Emäntäkin tulla tuoksahti saunaan, auttamaan isäntää lauteelta alas, mutta samassa kun vaan oven aukasi, Maijalle mieliksi huudahti:
— Ai, ai! Jopa täällä nyt on Maijalla puhdasta ja valoisaa! Ei uskoisi. On ihan kuin eri sauna. Ne nuo meidän tytöt eivät perusta saunasta mitään.
— Mutta minä olen lialle ja pahalle siivolle vihainen, kerrassaan vihainen, huudahti Maija innostuneena emännän kiitoksesta ja niissä innoissaan porautti tuliselle kiukaalle suuren kiulullisen vettä, josta kohisten kuni koski rupesi tupruamaan tulenpalava löyly.
Isäntä kuuli jo kiukaan äänestä, että ei hyvä peri, niin samassa paiskautui pitkäkseen ja kahden käden korviaan pidellen vihaisesti kiljahti:
— Voi, voi, sen toppo kun polttaa, eikä pääse pois! Voi, voi! No kaikkia sitä! Palaa tänne nyt!
Maija ei kuitenkaan tähän hätääntynyt, hurautti vaan hameensa isännän korviin, samassa sieppasi emännän hameen, ja mitä vaan oli saatavissa, ja silmänräpäyksessä oli isäntä ylt'yleensä hameitten ja paitain peitossa, ja Maija voittomielisenä puheli:
— Ei ole hätää, ei ole hätää. Semmoisessa kukossa se juuri selkäkipeä hautuukin. Olkaahan vaan isäntä huppukorvissa niin kauan, kun vaan jaksatte. Minä kihnauttelen hieman lisää löylyä, näin juuri, hieman vaan ripsauttelen, että kiuas on vaan aina äänessä. On tässä kyllä löylyä, ei meillä ole kiirettä. Olkaahan vaan isäntä niin kauan kun vaan jaksatte. Tämä se juuri tekee hyvää selkäkivulle.
Isäntä kuitenkin tunsi läpi sen ryökkäisen peitteensä rupeavan polttelemaan joka kohtaa, ihan kuin tulen välissä. Niin kohotti hieman päätään ja vihaisesti tiuskasi:
— Pane rikeneen ovi auki! Palvautuu tänne. Kaikkia hulluja… Ääh
Herra Jumala… Palaa tänne nyt ihan karreksi.
— Mikä siellä nyt on, alkoi emäntä, onhan ovi jo auki, eikä täällä alaalla ole mitään.