— Emme rupea siihen. Paras on katsoa mitä tuleva on, sanoi Auno väräjävin äänin.
— No niin minustakin on, että eihän nyt osaa tulipalon tavalla ruveta liikkumaan, sanoi Leena.
Kaikki olivat nyt kuin puolipyörryksissä. Mikko ei tänä iltapäivänä osannut lähteä mihinkään työhön eikä vielä huomennakaan, käveli vain kartanon tienoissa kuin hammassärkyä sairastava kykenemättä puhumaan mitään. Eikä Aunoltakaan tahtonut puhe luistaa, vaikka Leena aloittikin aina eri asioista. Auno vakuutti vain aina tyynesti, että hän luottaa Jumalaan. Ei tullut tulevan yön tienoona Aunon jalkojen hieronnasta eikä huommenillalla kuppauksesta tolkkua, kaikki elivät niinkuin unissaan.
Mutta pyhänä Mikko ja Auno saivat harvinaisen vieraan, jota ei ollut osattu odottaakaan. Aunon enon poika Tuomas oli kymmenen vuotta ollut Amerikassa ja tullut nyt syntymäseutuaan näkemään. Kun tämä rupesi kertoilemaan Amerikan tapahtumista ja näkemistään kummista, haihtuivat Mikon ja Aunon haikeat ajatukset ja kielet kuontuivat tehtäväänsä. Vieraalta ei kuitenkaan salattu uhkaamassa olevaa asiaa. Hän jäikin Mäkelään nähdäkseen mitä tuleva on, ja hän ymmärsi, että tarinoita pitää tulla riittämään, toista toiseen puuttumaan. Niitäpä täytyi olla öiksikin, kun Mikko ei saanut unta levottoman mielensä takia. Niin kului aika päivästä toiseen. Oli tultu tulevan viikon tiistaipäivään, kun puolen päivän rinnassa ajaa kahautti kaksi tähtiotsaista herraa Mäkelän kartanolle ja humalasta hoiperrellen tulla kompuroi Mäkelän pirttiin. Tulijat eivät sanoneet hyvää päivää eivätkä tervehtineet talon väkeä, riisuivat vain turkkinsa päältään. Toinen herroista oli Koskelan kaupungin viskaali, toinen kaupungin poliisi. Humalasta pöhöttyneillä, vinoilla silmillään viskaali rokonarpisesta naamastaan hetkisen katsella töllisteli kuin paleltuneesta nauriista, ja nähtyään akkunasta, että jo alkavat hänen jälkiväkensä saapua kartanolle, otti hän pienestä laukustaan paperin, jonka sivulla näkyi laaja sinetti. Se kuului olevan kuvernöörin välipäätös. Sitä hän vapisevissa käsissään pitäen katkonaisesti lukea tolitti ja kun sai lukeneeksi, niin röyhkeästi sanoi:
— Nyt saat ottaa vaatteesi ja akkasi vaatteet ja lähteä tästä talosta. Me otamme tämän talon kaikkineen tämän kuvernöörin päätöksen voimalla haltuumme. Ala keräillä hyntteitäsi ja mennä.
Mikko menetti tavallisen malttinsa ja jalkaansa lattiaan jyräyttäen sanoi:
— En tunne sitä paperia. Tuosta on viisi hirttä poikki, ala kävellä tuosta veräjästä ja katoa papereinesi.
— Sinun ei tarvitse tätä tietää, kun minä sen tiedän, karjaisi viskaali öräkällä äänellä. — Vai meinaatko ruveta minua vastustamaan virkatoimissani?
— Tokko tottelet sanaani vai näytänkö? ärjäisi Mikko, tulta säihkyvin silmin ja lähti uunin luota ottamaan halkoa, mutta kun viskaali lähti vökeltämään ulos hakemaan sieltä apuväkeä, niin Mikko syöksähti jälkeen ja lennätti viskaalia monen sylen päähän pihalle. Mies rätjähti päälaelleen maahan ja juuri saapuneen oman joukkonsa reen kantaan löi kulmansa niin että rupesi verta vuotamaan. Poliisi aikoi portailla ottaa Mikon kiinni, mutta sekin oli melkein älyttömänä humalassa eikä kerjennyt mitään tehdä ennenkuin Mikko lennätti sen vieläkin kauemmaksi. Päästyään jaloilleen viskaali alkoi puolihätäisesti ränkyä: — Vangitaan tuo roisto! Miehet, köysiä tänne! Vangitaan tuo roisto! Tappaa se minut, tuokaa pian köysiä!
Miehillä olikin reissään köysiä. He rupesivat jo lähenemään portaita. Silloin Mikon amerikkalainen vieras sanoi vakavasti Mikolle: — Se on nyt somimmillaan, heitä nyt pois vastustus, ei sinua tänä päivänä vangita. — Samalla hän sanoi köysimiehille: Heittäkää se homma kerrassaan pois, tätä ei vangita tänä päivänä eikä teidän hommillanne, minä takaan sen. — Kun viskaali yhä ärjyi: — Se vangitaan, minä käsken, että se vangitaan, varoitti Tuomas ryhtymästä sellaiseen kokeiluun, koska hänkin on miesväestä kotoisin ja on parasta ensin katsoa hänen nyrkkejään. — Selittäkää ihmisiksi asianne ja näyttäkää meille paperinne, jos teillä sellaista onkaan. Jos se on lain mukainen, niin me tyydymme. Viskaali ei kuullut mitään, pyyhki vain veristä kulmaansa ja ärjyi samaa.