— Hyi!… Onko niillä siinä talossa mitään osaa?
— Ei mitään, mutta eihän niitä siitä viitsi taivasalle ajaa, kun vain siivolla lienevät.
— Ei suinkaan, kun hänessä lienee meille jotakin katosta.
— On siinä huoneita, mutta ovat ikänsä eläneitä, melkein kaikki aivan päälle kaatuvia.
— Onko siinä navetta lehmälle, sehän meillä täytyy olla ensimäinen.
— On siinä navettakin, mutta siitä toki näkyi jo laipio pudonneen alas.
— No, kyllä sitä kesän aikana tulee laipiottomassakin aikaan.
Talveksihan saa laipion.
— Täytyy kai se saada ja on siinä talossa muitakin puutteita, jotka täytyy kiireesti korjata. Ei ole pelloilla aitaa aidanlajista yhtään riehtoväliä. Niityillä ei mahtane olla sitäkään vähää. Jos mihin päin katsoo, niin näkee, että se talo on laitaan eletty.
— Kukapa se hyvän talonsa meille antanee! Kellä on hyvä, se asuu itse talossaan. Ei ole muusta huoliminen, kunhan on työalaa, mitä voi työllä korjata.
— Sitä siinä on, sanoi Mikko, nousi pöydästä ja alkoi riisua kenkiään ja päällysvaatteitaan ruvetakseen maata.