— Kyllä me olemme, sanoi Mikko ujosti.
Sen kuultuaan akka toihautti päätään ja sanoi: — Jälestäkö ne tavarat tulevat? Eihän teidän matkassanne ole muita tulijoita.
— Ei tule tavaroita jälestä eikä edeltä, sanoi Auno hieman ylpeästi, kun tunsi akan niin kylmän tuulen puhaltamana käyvän asiaan.
— Ja tyhjin käsin aiotte tähän ruveta taloksi! Vihellä sinä, minä pyöritän, sanoi akka katkera iva kasvoissa pyörittäen ojennettua sormeaan ilmassa.
— Koetella täytyy, sanoi Auno yhtä ylpeästi.
— Miten te luulette pääsevänne alkuunkaan? sanoi akka kylmästi.
— Kylä ei kudetta kiellä kyynärältä kymmeneltä, sanoi Auno varmasti.
Varsin lopettaakseen Aunon ja akan keskustelun Mikko virkkoi: — Mahtaisikohan täällä kenelläkään olla myytävää lehmää ja vieläpä hevostakin?
— Kyllä niitä toki näin kyläisessä kylässä löytyy kumpaisiakin, kun vain rahaa on, sanoi ukko ja kopisteli piipustaan tuhkia.
— Sana rahaksi ja viimeinen velaksi, huomautti Mikko reippaasti.