— Se on sitten kuten Kerilän emännällä. Se kun oli kuullut Junnuaan sanottavan Juhaniksi tai Jussiksi, niin oli virkkanut:
— Jänis on Jussi, myllyssä pussi, meidän Junnu on Junnu.
Kun Juhani oli kolmannen kuppinsa tyhjentänyt, hyppäsi hän tasakäpälässä seisoalleen ja sanoi:
— Sinä moinen myllyn pussi, laita harava heilumaan, että heinät joutuvat luo'olle, toisia alkaa kaatua kuin tuskassa. — Sen sanottuaan hän lähti pitkin askelin mennä vötkimään viikatteensa luo.
Pitkän tuokion perästä tuli Auno niitylle. Nähtyään, että latoalasta oli vain laitaa pieni kaistale niittämättä, meni hän niittäjän luo ja sanoi ihastuneena:
— Täällähän heinikko kaatuu ihan kuin taikavoimalla.
— Hetihän se näkyy kaatuvan, mikä juuresta poikki joutuu, sanoi Juhani leikillisesti ja pitkillä käsillään hartiainsa voimasta hujautteli leveätä laistiaan.
— Mutta nyt lähdetään kuitenkin taloon aamiaiselle.
— Niityllähän sitä on heinäaikana lysti syödä.
— No lähdetäänhän tällä kerralla taloon, kun siellä olen laittanut jo ruuat pöydälle ja kun ette ole vielä käyneet koko talon katoksissa.