Mies hyppäsi ihan kimpoamalla istualleen ja tirkisti nuotion yli kuusten lomasta paistavaa aurinkoa ja sanoi:
— Voi saksan saakeli ja tuohitöppöset, kun tuolla on jo tuo valonheittäjä!
Yksi ja toinen rupesi samalla valveutumaan, mutta valtion herrat nukkuivat yhä makeaa unta, jonka nuotion yli paistava aurinko teki vieläkin makeammaksi. Mutta kun kaikki miehet alkoivat konkoa ylös ja pitkään haukotella lojautella, niin kuului se valtion herrain korviin kaukaisen huudon tavoin.
Silloin valveutui Helsingin herra ja silmät harreillaan alkoi välhyillä ympärilleen, tirkistellä aurinkoa ja kummastellen sanoi:
— Tuolla astiko aurinko? Mutta kylläpä totta tosiaan tässä oli makeaa unta, jo tulikin kuitatuksi kolmen yön univelka.
— Mutta kuurassa onkin partanne, sanoi Aaro nauraen.
— Elä hiidessä!
— Katsokaa vaan kuvastimeen, niin näette.
Herra otti taskustaan pienen kuvastimen, johon katsottuaan näki partansa ja tukkansa valkeassa kuurassa. Hän sukaisi kädellään partaansa ja tukkaansa ja virkkoi:
— Huh, mitä tämä on?