— Eihän sitä toki emäntää unohdeta! »Emännästä ensin laulan», sanotaan
Paavo Korhosen runoissakin, mukautti Ledenbergkin mielissään hymyillen.
Auno toi nyt kahvipannun pöydälle, levitti siihen puhtaan liinan, jonka päälle asetti kahvikupit ja leivoskorin. Kaasi kupit täyteen tummanruskeaa kahvia ja kehoitti vieraita ottamaan pöydältä, kun ei ole tarjottimia.
— Kyllähän sitä näin täysissä voimissa olevat miehet pöydältä saavat, kun pöydällä on, sanoi Ledenberg ja hyvillä mielin hymyillen alkoi panna sokeripaloja kahvikuppiinsa ja kirkkaalla pienellä lusikalla hämmennellä, jotta sokerit pikemmin sulaisivat.
Mikko oli vähäpuheisella tuulella eikä itsestään aloittanut puhetta.
Ledenberg oli sitä puheliaampi ja hän rupesi nyt kertomaan:
— Se kuusi siinä Mäkelässä on mainio. Lieneeköhän sen vertaa koko Suomessa? Yhdeksän syltä läpimitaten kattaa maata oksillaan, ja kun kolme miestä sormen nenistä sormen neniin venyttää sylensä ympäri puun, niin vielä jää kämmenen verran auki viimeisen ja ensimäisen miehen sormien nenäin väli. En uskoisi, jos en näkisi, mutta tänä aamuna nimismiestä odotellessaan miehet mittasivat, ja nyt on uskottava. Näin senkin, että kahdeksantoista miehen pitkää askelta läpimitaten kattaa oksillaan maata. Ja mikä vielä kummempaa: sille ei ole kukaan tehnyt mitään pahaa, ei nekään pojat, jotka muuten ovat niin hävyttömiä. Ne vasta värkkejä ovat.
— Ei siihen kuuseen uskalla koskea kukaan, sanoi Mikko. — Pienet poikasetkin sen tietävät, että jos siitä pienimmän oksan rihvankaan murtaa, niin silloin sen kuusen haltija rupeaa taittajaa viskelemään seinästä seinään, heitteleepä siksi kunnes vanha henki on ruumiista irti.
— Onkohan tuo totta? sanoi Ledenberg ja konttoristi naurahti, mutta ei virkkanut mitään.
— Kyllä sitä totena ainakin kerrotaan, sanoi Mikko.
— No olkoon totta tai valetta, mutta se temppu se kuitenkin on kuusen varjellut ilkitöiltä… Aivan mainio temppu, sanoi Ledenberg.
— On sen ruumiissa kuitenkin yksi keihään arpi vanhan vihan ajoilta.
Lienettekö sitä tarinaa kuulleet? sanoi Mikko oikein totisena.