Ja siihen aivan samaan menoon sattui se ylläkerrottu onnettomuus.
Tehtaan työnjohtajat ja isännistö huomasivat pian, ettei Pekka Ovaskainen enää ollut entisen veroinen työmies, minkä vuoksi heidän ei sopinut pitää häntä tärkeässä kohdassa, vaan annettiin hänelle helpompaa työtä, josta oli vastaavassa suhteessa helpompi palkka. Isännistön puolesta selitettiin, että tämä on oikeastaan armeliaisuutta Pekka Ovaskaista kohtaan, sillä yhtä hyvin hänet olisi voitu kelvottomana kokonaan erottaa tehtaasta. Mutta kun hän oli terveytensä päivinä ohut ahkera ja tunnollinen työmies, niin pidettiin häntä nyt koommin niinkuin tehtaan elättinä ja annettiin hänen kapsehtia keveämpiä töitä.
Lieneekö Pekka Ovaskaiseen vaikuttanut se onnettomuus, vaiko sitä seurannut vielä suurempi puute pienessä mökissä, vai oliko hänelle vain muuten tullut aika vanhentua ja heikontua, sitä ei osaa oikein sanoa, mutta onnettomuuden perästä alkoi hän yhä enemmän, ihan silmissä, painua kokoon. Se omituinen nytkähteleminen oli levinnyt oikeasta kädestä yli koko ruumiin, niin että hän pian oli kuin nuorempien lasten vuoleksima saha-äijä, jonka jokainen jäsen retkahteli nivelistään..
Ja kun hän sitten pääsi viisikymmenvuotiseen syntymäpäiväänsä, ei hänestä enää ollut jäljellä muuta kuin rääsyihin kiedottu luukasa, joka makasi pienen tuvan peräseinäsängyssä.
Mutta sinä päivänä hän sai julkisen tunnustuksen, jollaista hän ei ollut osannut ajatellakaan ja jollaisen hyvin harva työmies saa eläessään. Hänen mökkiinsä työntyi tehtaan isännöitsijä konttoripäällikön kanssa ja toi rullalle käärityn paperin, josta hän luki tehtaan hallituksen onnittelut viisikymmenvuotiaalle sekä tunnustuksen hänen kolmekymmenvuotisesta työstään tehtaassa.
Rääsyinen luukasa peräseinäsängyssä kuunteli lyhyttä puhetta ilmeisellä välinpitämättömyydellä. Lopuksi hän kuitenkin väänsi suutaan melkein yhtä pahasti kuin tehtaan hallituksen edustajat tunkeutuessaan varsin pian ulos pahanhajuisesta mökistä.
Mutta Pekka Ovaskainen oli saanut kunniakirjan, joka samalla oli hänelle niinkuin ulosseteli, sillä hän kuoli viikon kuluttua.
Hänen haudallaan ei ollut yhtään tehtaan hallituksen edustajaa.
AHKERAT KÄDET
Hän istui vaivaistalon etelänpuoleisen päätyikkunan vieressä. Siinä olin nähnyt hänet monena vuonna, jo aikoja ennen kuin vaivaistalo, jonka nimi soi kunnanmiesten korvissa jossain määrin ikävältä ja pahalta, ristittiin kunnalliskodiksi.