— Hyvvee päevee vua, hevosjtasjko sit' out myömässä?
— Enpä tuassa myömässäkkää, vaehtoo suattasj, jos niinkun kohalle sattusj…
— Vae ne, minä täss' ouv vähä ostohommissa. Minä kun oun aena markkinoella koittamia pittee semmosjta pientä hevosjkaappoo.
Ajoivat siitä jonkin matkaa, ja pielaveteläinen tuli nähtävästi siihen käsitykseen, jotta Tuavetin ruuna on hiukan laiskan sutjakka. Hän esitti markkinahuijarien tavallista konstia:
— Pitäsj tuar ruunan korvaan kuatoo vähäv viinoo, jotta siihen tulisj enemmä' elloo…
— Annetaa' olla kuatamata, — vastusti Tuavetti, — jos s'ei muuten kelepoo, nii' olokoon kelepoomata.
— No ne, omapaha' o' asijasj…
Pielaveteläinen seurasi vielä jonkin matkaa, mutta vyöräytti sitten itsensä kadulle jälleen. Luultavasti tarrasi hän kohta toiseen markkinamieheen ja alkoi sille esitellä ostopuuhiaan.
Tuavetti laskeutui loivaa rinnettä Kuopionlahdella sijaitsevalle hevoslatsille päin. Siinä tuli pari miestä vastaan, toinen huusi:
— Mittees se mualoomator ruuna maksaa?