Alfred de Musset, katupoika tuo,
etupäässä päälleni käyden
ehkä rummunlyöjänä rummuttaa
mulle kompia korvan täyden."
Noin huoltaan päivitti isä Rein,
koko oloa onnetonta.
Koin häntä rohkaista, haastelin
hälle lohdun sanaa monta:
Ole huoleti ilkuista, isä Rein,
ei enää he moniin vuosiin
ole vanhoja ranskalaisia,
myös housut on uuteen kuosiin.
Ne on punaiset nyt, ei valkoiset,
napit toiset myös niitä sulkee.
Heiltä leikit ja laulut on lakanneet,
päät kuurussa miettein he kulkee.
He filosofeeraa nyt Kanteista
ja Fichteistä, Hegeleistä,
he piippua polttaa ja olutta juo,
lyö keilaakin moni heistä.
Poroporvareiksi kuin mekin he käy,
ja vimmatummiksi vielä;
Voltairen henki on heistä pois,
pian Hengstenberg herra on siellä.
Alfred de Musset'llä tosiaan
vielä katupojan on eljet;
mut rauhaan jää, hänen kielelleen
kyllä teemme häijylle teljet.
Pahan komman sulle jos rummuttaa,
saa kuulla hän pahemmat kommat,
saa kuulla, kuin kävi kauniissa
hamekansassa häitä hommat.
Viis tuhmista lauluista, isä Rein,
pois huolet ja huonot tuulet!
Jää hyvästi, jälleen tapaamme —
pian paremman laulun kuulet.