Sa minuun jäykästi tuijotat noin —
tee tili: sa mitä salaat,
joka vilkkuu ja välkkyy suu viitastas?
Ken olet ja mitä halaat?"
Mut toinen laiskan kuivasti
vain vastaa: "Salli nyt saattos,
älä pois mua manaa, pyydän ma,
ja semminkin, jätä paatos!
Ole aave en aikojen menneiden,
en hautojen kouko ja peikko,
ja retoriikast' en pidä, mun on
hyvin filosofiiakin heikko.
Olen käytännön mies ma, vaitelias
ja verkkainen aina. Vaan tiedä:
mit' olet sa miettinyt mielessäs,
sen lupaan ma perille viedä.
Ja vuodet jos menköön, ma työtä teen
yhä väsymättömin voimin,
kunis todellisuutena aattees nään;
sa tuumit, ja ma, ma toimin.
Sa tuomari olet, ma pyöveli,
joka täytän tuomios määrät,
kuin tulee orjan tottelevan,
oli oikeat ne tai väärät.
Kävi Roomassa liktori kirveineen
ain' edellä konsulin ennen.
Niin sunkin, mut takana tappara käy,
nyt itses edellä mennen.
Ma olen sun liktoris, alati sua seuraan, liepeessä vaatteen teloituskirves, mi valmis on — Teko olen ma aivojes aatteen."
VII LUKU
Menin maata, ja oli kuin tuutineet ois enkelit. Sulolta tuntuu uni Saksan sängyissä, semminkin jos untuvapatjoille untuu.