"Puhukaamme, etteivät heräjä,
nyt äänellä alennetulla;
sata vuotta ohi on mennyt taas,
ja nyt maksupäivä on mulla."
Ja keisari hiljaa tassuttain
luo kulki nukkujan kunki,
ja salaa taskuhun kullekin
tukaatin kolikon tunki.
Salamyhkäisesti hän hymyili,
kun kummastukseni näki:
"Tukaatin mieheen palkkaa saa
joka vuosisadalta väki."
Ja salissa, jonka ratsujen
rivit liikkumattomat täytti,
siellä keisari hykersi käsiään,
kovin tyytyväiseltä näytti.
Luki yksitellen hän laukit nuo
ja taputti kyljille; — kuulin,
kun laski ja laski hän, itsekseen
hätähoppuisin jupisi huulin.
"Luku viel' ei täysi", — virkahti
hän viimein nurjalla miellä —
"sotaväkeä, aseit' on kylliksi,
mut ratsuja puuttuu vielä.
Hevossaksoja laittanut samoamaan
olen joka maailman loukon,
mulle ostaa ne parhaat juoksiamet,
olen saanut jo hyvän joukon.
Ma odotan, kunnes on luku täys,
silloin isken ja isänmaani,
jalon Saksankansani vapautan,
joka vartovi tulentaani."
Pakis keisari noin, vaan ma huudahdin:
"Anna paukkaa, sa vanha veikko,
anna paukkaa, sa aaseja avuksi saat,
jos hevosten luku on heikko."
Punaparta; vastasi' naurussa; suu:
"Ei hyväksi hoppua pitää,
ei Roomaa päivässä rakettu,
hyvä vilja se vitkaan itää.