Hänen Ludviginsa vuoteessaan
kuoli rauhassa vanhaan muotiin,
vaan giljotiinille seuraava
kuningattarinensa tuotiin.
Sille Antoinette kuningatar
nous suurta uljuutta näyttäin,
Dubarry taas giljotineerattavaks
meni itkulla ilman täyttäin." — —
Akin silmät keisarin seisattui
mua kohti, jäi pasteeraus
hältä kesken, hän huus: "Hyvä Jumala,
mitä on se, giljotineeraus?"
"On giljotineeraus" — selitin —
"uus keino, mi vaivaa säästää,
jolla kansaa kaikensäätyistä
voi elonpäiviltä päästää.
Sitä keinoa varten vaaditaan
kone myöskin erikoinen,
sen keksinyt on herra Guillotin,
siks sillä nimi on moinen.
Sinut siinä lautaan nuoritetaan; —
se painuu; — sun kahden paalun
se väliin tempaa; — ylhääll' on
terä kolmikulmaisen piilun; —
mies nuorasta vetää, ja sievästi alas terä se luistaa äkin; — siinä tilaisuudessa sinulta pää putoo pohjalle säkin."
Minut keisari keskeytti: "Vaikene,
murhakoneesta mokomasta
älä haasta, taivas varjelkoon
sen kättäni saastuttamasta!
Mitä, kuningas ja kuningatar!
Ne nuoritettuina lautaan!
Johan viety on viimeinen respekti
ja etiketti hautaan!
Ja ken olet sa, joka julkeet noin
mua tutusti sinutella?
Maltappas, poika, sun purstos maar
pian tahdon ma masennella!