Hän mulle vastasi: "Vala tee
se, jonk' isä Abraham vaatei
Eleasarilta, kun matkaa tää
Haranin maalle laatei.
Ylös vaatteeni nosta ja kätesi
mun kupeeni alle paina,
puheessa ja kirjoituksessa vait
sa vanno ollasi aina!"
Pyhä tuokio! Oli kuin henki ois
ajan menneen juhlaisin kammoin
liki liikkunut, kun valan vannoin ma,
niinkuin esivanhemmat ammoin.
Ylös vaatteen nostin, ja käteni
Jumalattaren kupeen alla, —
puheessa ja kirjoituksessa
ma vannoin vaiti olla.
XXVI LUKU.
Jumalattaren posket ne punoitti niin ma luulen, tukkahan tuli vähän hälle rommi — niin äänensä surumieliseksi se suli:
"Käyn vanhaksi. Syntynyt päivänä
olen Hampurin perustannan.
Oli emoni turskakuningatar
tääll' äärellä Elben rannan.
Isä valtias mahtava, nimeltään
Karolus Magnus, ja viisas,
itse Preussin Fredrik Suurellekin
hän mielevyydessä piisas.
On Aacheniss' istuin, jolla hän
oli kruunauspäivänä; — toinen,
joss' yöllä hän istui, se perintö
oli emoni erikoinen.
Emo mulle jätti sen — huomaamaton,
vähännäyttävä huonekalu!
Mut kaikkiin Rothschildin kultiin ei
sitä myödä mull' olis halu.