Niin, sisäll' on heillä nyt pamppu, se
ole milloinkaan ihan laannut;
on sijaansa vaan tuo vanha "hän"
"sinän" tuttavallisen saanut.
Noina pitkinä viiksinä virkaan taas
sama vanha palmikko palas:
takapuolia se ennen puikkeli vaan,
nokan alta nyt riippuu alas.
Tuo uus univormu ratsuväen
mua miellytti melkoisesti,
teräspiikkinen kypäri semminkin, —
hyvä sillä on ollut lesti.
Sen ritarisuudessa kangastaa
kaikk' armahat romantiikit,
jalorotuiset rouva Montfauconit,
Fouquét, Uhlandit, Tieckit.
Keskiaika kaunoinen kangastaa,
sen linnat ja ritarituvat,
asepojat, povissa uskollisuus,
takamuksissa vaakunakuvat.
Kaikki ristiretket ja turnaukset,
hovit lemmen ja kaihot kainot,
ajat aapisettoman uskon, jot' ei
vielä vienehet kirjapainot.
Jalo kypäri, kaikkein korkeimman
se sukkeluuden on väläys!
Se piikkiä, kärkeä puutu ei —
kuninkaallinen päähänpäläys!
Vain pelkään, ett' ukkosen noustessa
pian moinen piikki se johtaa
upo-uusimmat taivaan salamat
romanttista päätänne kohtaani
On köykäisemmät päähineet
sodan tullen tarvis ostaa;
kovin raskas on kesk'ajan kypäri,
jalat laukkaan kun saatte nostaa. — —
Ovell' Aachenin postitalon se taas
tuo lintu kilvessä liehui,
jota vihaan ma niin! Mua kohti sen
kähy musta silmissä kiehui.