Buck vilkutti hänelle silmää. "Vaikka minä huomenna olenkin puolustajana ja Te päätodistajana, niin sehän on vain sattuma. Osat voisivat olla toisinkin jaettuina."
"Pyydän anteeksi!" Diederich suuttui. "Jokainen seisoo paikallaan.
Jos Te ette ollenkaan kunnioita ammattianne —"
"Kunnioittaa ammattiaan? Mitäs se merkitsee? Minua huvittaa puolustaminen, sitä en kiellä. Minä tulen alkamaan, jotakin täytyy kokea. Teille, herra tohtori, minulla tulee olemaan vastenmielisiä asioita sanottavana; toivottavasti ette pane mitään pahaksenne, se kuuluu minun virkaani."
Diederichiä alkoi pelottaa. "Sallikaa minun kysyä, herra asianajaja, tunnetteko Te sitten minun todistukseni? Se ei ole Lauerille niinkään epäedullinen."
"Jättäkää se asia minun huolekseni." Buckin ilme kävi kiusoittavan ivalliseksi.
Ja niin he olivat saapuneet Meisestrasselle. "Tuo juttu!" ajatteli Diederich läähättäen. Viime päivien kuohunnassa hän oli sen unhoittanut, nyt tuntui siltä, kuin tulisi häneltä huomenna leikattavaksi molemmat jalat poikki. Guste, tuo petollinen vintiö, ei ollut sanonut hänelle mitään sulhasestaan, viime hetkessä hänen, Diederichin, piti joutua pelon valtaan!…Diederich jätti hyvästi Buckille, ennenkuin olivat tulleet kotiin. Kunpa vain Kienast ei mitään huomaisi! Buck esitti mentäväksi vielä jonnekin. "Teillä ei ole mitään erikoista vetovoimaa morsiantanne kohtaa?" kysyi Diederich. — "Tällä hetkellä konjakki viehättää minua enemmän." — Diederich nauroi pilkallisesti. "Se näyttää Teitä aina viehättävän." Jotta Kienast ei olisi mitään huomannut, hän kääntyi vielä kerran ympäri Buckin kanssa. "Nähkääs", alkoi Buck odottamatta, "minun morsiameni: hän kuuluu myöskin minun kohtaloani koskeviin kysymyksiini." Ja kun Diederich kysyi "miten niin": "Jos minä nimittäin tosiaankin olen Netzigissä oikeusapulaisena, silloin on Guste minulle täysin paikallaan. Mutta tiedänkö minä sitä? Sillä — toisten tapausten varalta, joita minun elämässäni saattaisi sattua, minulla on Berlinissä vielä toinen suhde…"
"Olen kuullut: joku näyttelijätär." Diederich punastui Buckin puolesta, joka sen niin kyynillisesti tunnusti. "Tällä", hän änkytti, "minä en tahdo kuitenkaan mitään sanoa."
"Te siis tiedätte", lopetti Buck. "Nyt on asianlaita sellainen, että minä toistaiseksi olen sinne sidottu enkä voi pitää Gustesta sitä huolta kuin pitäisi. Ettekö Te sitten voi ottaa tuota hyvää tyttöä hieman niinkuin hoivataksenne?" kysyi hän huolettomasti ja tyynesti.
"Minun pitäisi —"
"Niin sanoaksemme sekottaa hieman silloin tällöin pataa, jossa minun on pidettävä makkara ja kaali tulella — sillä välillä kun minä olen ulkona toimessa. Mehän olemme myötätuntoisia toisillemme."