Guste katsahti taakseen; hänen silmänsä menivät sikkaraan. "Tuollakin puhutaan siitä", hän sanoi salaperäisesti.
"Mistä niin?" änkytti Diederich.
"Me tiedämme jo. Ja minä tiedän myöskin, kuka sen on pannut alulle."
Diederichin pinnalle nousi hiki. "Mikäs Teidän oikein on?" kysyi Guste. Buck, joka sivuoven kautta tirkisti ravintolanpuolelle, sanoi välinpitämättömästi:
"Hessling on varovainen poliitikko, hän ei kuule kernaasti sitä, että pormestari toiselta puolen on hyvä aviomies, mutta että hän toiselta puolen ei voi mitään kieltää anopiltaan."
Diederich kävi tummanpunaiseksi.
"Se on alhaista! Miten voi kukaan sellaista kuvitellakaan!"
Guste hihitti rajusti. Buck pysyi liikkumattomana. "Ensinnäkin se näyttää olevan totta, sillä pormestarinna on yllättänyt molemmat ja uskonut salaisuutensa eräälle ystävättärelleen. Mutta sitten sehän oli silmiinpistävätä."
Guste lisäsi: "No niin, Te, herra tohtori, ette olisi luonnollisestikaan sitä koskaan huomannut." Samalla vilkutti hän rakastuneesti silmää sulhaselleen. Diederich salamoi. "Vai niin!" hän sanoi jäykästi. "Nyt minä kyllä tiedän tarpeeksi." Ja hän käänsi heille selkänsä. He keksivät siis itsekin alhaisia juoruja, vieläpä itse pormestaristakin! Diederich saattoi pitää päänsä pystyssä. Hän lähestyi Kühnchenin ryhmää, joka liikkui ravintolaa kohden ja jätti jälkeensä siveellisen suuttumuksen vanaveden. Pormestarin anoppi vannoi punehtunein kasvoin, että "Buckien joukko" tuli vastaisuudessa näkemään hänen talonsa vain ulkoapäin, ja useammat naiset yhtyivät hänen päätökseensä, tavaratalonomistaja Cohnin neuvosta huolimatta, joka toistaiseksi pani kaikki epäilyksenalaiseksi, koska sellaista siveellistä hairahtumista ei näyttänyt voivan odottaa niin koetellulta vanhalta liberaalilta kuin herra Buckilta. Professori Kühnchen oli pikemminkin sitä mieltä, että liian pitkälle menevä radikalismi turmeli myöskin moraalin. Vieläpä tohtori Heuteufelkin, joka muuten järjesteli vapaiden miesten sunnuntaijuhlia, huomautti, että vanhalta Buckilta ei ollut koskaan puuttunut perhevaistoa, voihinpa sanoa taipumusta nepotismiin. "Teillä kaikilla on tiedossanne esimerkkejä tästä. Ja että hän nyt, säilyttääkseen rahat perheelle, valmistautuu naittamaan äpäränsä aviolapselleen, sen minä, hyvät naiset ja herrat, selittäisin lääketieteellisesti taipumukseksi, joka aikaisemmin on pidetty aisoissa, mutta nyt vanhalla ukolla on päässyt valloilleen." Naisten kasvot saivat tällöin pelästyneen ilmeen, ja pastorska Zillich lähetti Käthcheninsä hakemaan nenäliinaa vaatesäiliöstä.
Matkallaan Käthchen kulki Guste Daimchenin ohitse, mutta hän ei tervehtänyt häntä, vaan loi katseensa alas; silloin Gusten ilme kävi tyrmistyneeksi. Ravintolassa se huomattiin ja lausuttiin paheksuminen, mihin liittyi sääliä. Gusten piti nyt kokea, mitä merkitsi, kun ei välittänyt yleisestä moraalista. Hänen hyväkseen mahdettiin sentään myöntää, että oli petetty ja huonon vaikutuksen alaisena. Mutta ylikaitsija Daimchenin rouva, hän tunsi asian ja häntä oli varoitettu! Pormestarin anoppi kertoi käynnistään Gusten äidin luona ja turhista ponnistuksistaan saada kolkuttamalla tunnustamaan tuo paatunut vanha rouva, jolle laillinen yhteys Buck-suvun kanssa kylläkin merkitsi erään nuoruudenunelman täyttymistä!…