"Ja mitä Te tahtoisitte tehdä valituksi tultuanne?"
"Huolehtia siitä, että työnvälitys taukoaa."
"No niin", sanoi Wulckow, "kansallisena miehenä."
"Upseerina", sanoi luutnantti näyttämöllä, "minä en voi sietää sitä, rakas Magda, että tätä tyttöä, vaikkapa hän onkin vain köyhä palvelustyttö, kohdellaan jollakin tavoin väärin."
Ensimäisen näytöksen luutnantti, tuo köyhä serkku, jonka piti naida salakreivitär, oli Magdan sulhanen! Katselijat tuntuivat vapisevan jännityksestä. Kappaleentekijä huomasi sen itse. "Kekseliäisyys on myöskin minun vahvimpia puoliani", hän sanoi Diederichille, joka tosiasiallisesti oli hämmästynyt. Tohtori Scheffelweisilla ei ollut aikaa antautua draamallisen runouden tunnelmien valtaan; hän näki olevansa vaarassa.
"Kukaan", hän vakuutti, "ei tulisi iloisemmin tervehtimään —"
Wulckow keskeytti hänet.
"Tuon me tunnemme, pikku pormestarimme. Te osaatte kyllä iloisesti tervehtiä, jos Teiltä ei mitään vaadita."
Diederich lisäsi: "Mutta vetää selvä juopa keisarille uskollisten ja kumouksen välille!"
Pormestari kohotti rukoilevasti kätensä: "Hyvät herrat, älkää ymmärtäkö minua väärin, minä olen kaikkeen valmis! Mutta tuo juopa ei tässä auta, sillä meillä on asia niin, että melkein kaikki, jotka eivät äänestä vapaamielisiä, äänestävät sosialidemokraatteja."
Wulckow päästi raivoisan murinan, minkä jälkeen haki itselleen makkaran. Diederich ilmaisi rautaista luottamusta.