"Kaikkialla voi sattua hairahduksia. Mutta kukaan ei voi olla piittaamatta lähimmäistensä mielipiteistä kärsimättä siitä rangaistusta."
Guste huomautti: "Hän luulee aina olevansa liian hyvä tähän maailmaan." Ja Diederich: "Tämä on ankara aika. Joka ei puolusta itseään, hänen täytyy uskoa siihen." Silloin Guste huusi haikean innostuneesti:
"Tohtori Hessling ei ole sinun kaltaisesi! Hän on puolustanut minua! Minä kuulin tämän Meta Harnischilta, jonka lopulta täytyi avata suunsa. Hän on muuten ainoa, joka on minua puolustanut. Sinun asemassasi hän vetäisi tilille ihmiset, jotka uskaltavat juoruta minusta!"
Diederich vahvisti tämän päännyökkäyksellä. Buck pyöritteli yhä lasiaan. Äkkiä hän laukasi kielensä.
"Kuka sanoo, että minäkin en kernaasti vetäisi kerta jotakin tilille — jotakin ilman valikointia, koska kerta kaikki näyttävät olevan yhtä alhaisia ja yhtä tyhmiä?" Samalla hän nipisti silmänsä kiinni. Guste kohotti paljaita olkapäitään.
"Sellaista sitä jutellaan, mutta he eivät ole niin tyhmiä, he tietävät, mitä tahtovat… Tyhmempi on viisaampi", lopetti Guste taisteluun vaativasti, ja Diederich nyökäytti salaisen ivallisesti. Silloin Buck katsahti häneen, Diederichiin, silmillä, jotka yht'äkkiä näyttivät mielipuolisilta. Nyrkkejään hän pyöritti kaulansa ympäri suonenvedontapaisella vapinalla. "Mutta jos minä —" hänen äänensä oli äkkiä tullut käheäksi — "jos minä saisin tuota jotakuta kauluksesta kiinni, tuota, josta minä tietäisin, että hän suunnittelee kaikki juonet ja yhdistää omaan persoonaansa kaiken, mikä kaikissa on inhoittavata ja pahaa. Jos minä saisin tuota kauluksesta kiinni, tuota, joka on kaiken epäinhimillisen ja ihmistä alentavan kokonaiskuva —." Kalpeana kuin hännystakin paita Diederich vetäytyi syrjään tuolillaan ja perääntyi taaksepäin. Guste huudahti, hän lennähti pakokauhuisesti seinää kohden. "Se johtuu konjakista!" huudahti Diederich Gustelle… Mutta Buckin katse, joka hirveätä tehoa täynnään oli pyörinyt heidän välillään, keskittyi odottamatta, tirkisti ja loisti iloiselta.
"Valitettavasti minä olen tähän sekotukseen tottunut", hän selitti.
Diederich asettui taas rennosti asemilleen. "Te olette sittekin vain näyttelijä", hän sanoi suuttuneesti. "Niinkös luulette?" kysyi Buck ja säteili vielä kirkkaammin. Guste nyrpisti nenäänsä. "No niin, huvitelkaahan sitten edelleen keskenänne", hän lausui ja aikoi mennä. Mutta maakunnanoikeusneuvos Fritzsche oli siinä, hän kumarsi Gustelle ja myöskin Buckille. Hän kysyi, salliko herra oikeusapulainen, että hän tanssi hänen morsiamensa kanssa kotiljongia. Hän puhui mitä kohteliaimmin, jossain määrin rauhoittavasti. Buck ei vastannut, hän rypisti kulmiaan. Guste oli jo sillä välin tarttunut Fritzschen käsivarteen.
Buck katseli heidän jälkeensä, kulmat rypyssä, unhoittaen itsensä. "Niin, niin", ajatteli Diederich, "hauskaa ei ole tavata herraa, joka sisaresi kanssa on tehnyt huvimatkan ja sitten tulee ja ottaa morsiamesi pöydästäsi, etkä voi mitään tehdä, koska muuten skandaali tulisi vielä suuremmaksi, koska nimittäin jo kihlauksesikin on skandaali…"
Pelättävästi Buck sanoi: "Tietäkääpäs, että nyt vasta minä saan oikein halun mennä naimisiin neiti Daimchenin kanssa. Minä en pitänyt asiata — erittäin mielenkiintoisena; mutta Netzigin asukkaat ovat tehneet sen suorastaan pikantiksi, kutkuttavaksi."