Hän levitti erään paperin presidentin eteen, Wulckow luki, nousi sitten ylös, potkasi jalallaan tuolin tieltään ja astui lattian poikki puhaltaen savua suustaan. "Siis Kühlemann karkaa, ja hänen puolella miljoonallaan kaupunki ei rakenna mitään lastenseintä, vaan pystyttää keisari Wilhelmin patsaan." Hän pysähtyi. "Pankaa merkille, hyvä mies, omien etujenne nimessä! Jos Netzigillä tulee olemaan sosialidemokraatti valtiopäivillä, mutt'ei mitään keisari Wilhelm Suurta, silloin Te opitte minut tuntemaan. Minä teen viilokkia Teistä! Minä lyön Teidät niin pieneksi, että Teitä ei oteta enää vastaan lastenseimeenkään!"
Diederich oli vetäytynyt tuoleineen aina seinään saakka. "Herra presidentti! Kaikki mitä minussa on, minun tulevaisuuteni, minä asetan tämän suuren kansallisen asian palvelukseen. Minullekin voi sattua jotakin inhimillistä…"
"Jumala Teitä sitten armahtakoon!"
"Jos nyt sitten Kühlemannin sappikivet häviäisivät vielä kuitenkin?"
"Te olette vastuunalainen! Minun pääni on myöskin kysymyksessä!" Wulckow istuutui rutisten tuolilleen. Hän poltti raivoisasti. Kun pilvet hajosivat, niin hän oli tullut iloisemmalle tuulelle. "Mitä minä Teille sanoin 'Sopusoinnun' juhlassa, siinä minä pysyn. Nämä valtiopäivät eivät ole pitkäaikaiset, ryhtykää alustaviin toimiin kaupungissa. Auttakaa minua taistelussani Buckia vastaan, minä autan Teitä Klüsingiä vastaan."
"Herra presidentti!" Wulckowin hymy oli nostanut Diederichissä ylenpalttisia toiveita, hän ei voinut enää hillitä itseään. "Jos antaisitte salakättä tietää, että Te mahdollisesti riistätte häneltä tilaukset! Hän ei kuuluta sitä maailmalle, sitä Teidän ei tarvitse pelätä; mutta hän ryhtyy toimiin. Kenties hän neuvottelee —"
"Seuraajansa kanssa", lopetti Wulckow. Silloin täytyi Diederichin hypätä pystyyn ja vuorostaan kulkea lattian poikki. "Jospa Te tietäisitte, herra presidentti… Gausenfeld on niin sanoakseni tuhathevosvoimainen kone, ja siinä se seisoo ja ruostuu, koska virtaa puuttuu, minä tahdon sanoa, uudenaikaista, suurpiirteistä henkeä!"
"Sitä näyttää Teillä olevan", arveli Wulckow.
"Kansallisen asian palveluksessa", vakuutti Diederich. Hän palasi. "Keisari Wilhelmin patsaan komitea tulee tuntemaan itsensä onnelliseksi, jos meitä onnestaisi siinä suhteessa, että Te, herra presidentti, ilmaisisitte asiaa kohtaan arvossapidetyn mielenkiintonne ottamalla vastaan kunniapuheenjohtajan paikan."
"Tehty", sanoi Wulckow.