Buck ei vastannut tähän mitään; kun he saapuivat Sachsentorille, niin hän kävi levottomaksi. "Tuletteko kanssani sisälle?" hän kysyi. — "Minne sitten?" — "Aivan lähelle, Schweinichenstrassen 77:ään. Minun täytyy se toki sanoa hänelle, Te voisitte kenties silloin…"
Diederich vihelsi hampaittensa välistä.
"Te olette tosiaankin —. Te ette ole vielä hänelle mitään sanonut? Sitä ennen Te kuulutatte sen kaupungilla? Teidän asianne, ystäväni, mutta jättäkää minut leikin ulkopuolelle, minulla ei ole tapana ilmoittaa toisten ihmisten morsiamille heidän kihlauksensa purkumista."
"Tehkää yksi poikkeus", pyysi Buck. "Minusta kaikki kohtaukset ovat elämässä niin raskaita."
"Minulla on periaatteita", sanoi Diederich. Buck palasi takaisin asiaan.
"Teidän ei tarvitse sanoa mitään. Teidän tulee vain mykässä roolissa tarjota minulle moraalista tukea."
"Moraalista?" kysyi Diederich.
"Tuon kohtalokkaan huhun niinsanoakseni edustajana."
"Mitäs Te sillä tahdotte sanoa?"
"Minä lasken leikkiä. Siinä me olemme, tulkaahan."