Mutta se ei estänyt häntä kuitenkaan myymästä tehdastaan. Tämä oli uusinta, tämä oli niitä "syvästivaikuttavia muutoksia eräässä suuressa, Netzigin talouselämälle ylen tärkeässä liikeyrityksessä," joista "Netziger Zeitung" hämärästi ilmoitti. Klüsing oli ryhtynyt keskusteluihin erään berliniläisen pankkiyhtymän kanssa. Kun Diederichiltä kysyttiin, miksi hän ei ollut yhtymässä mukana, niin hän näytti Klüsingin kirjettä, jolla tämä oli tarjonnut hänelle tehdastaan ennemmin kuin kenellekään muulle. "Vieläpä sellaisilla ehdoilla, joita ei koskaan esitetä uudestaan," hän lisäsi. "Valitettavasti minä olen suurissa yrityksissä lankoni kanssa Eschweilerissä, enkä edes tiedä, vaikka olisin pakotettu muuttamaan pois Netzigistä." Mutta asiantuntijana hän selitti Nothgroschenin kysymyksen johdosta, joka julkaisi hänen vastauksensa, että vaadittu hinta oli vielä todellisia hintaa alhaisempi. Gausenfeld oli tosiasiallisesti kultakaivos; osakkeiden ostamista, jotka oli laskettu pörssiin myytäviksi, saatettiin vain mitä lämpimimmin suositella. Tosiasiallisesti niitä kysyttiin kovin Netzigissä. Miten asiallinen ja persoonallisista eduista väliäpitämätön Diederichin arvostelu oli ollut, näkyi eräässä erityisessä tilaisuudessa, kun nimittäin Buck haki rahaa. Sillä hän oli joutunut niin pitkälle; hänen perheensä ja yhteishyvän harrastuksensa olivat vieneet hänet niin pitkälle, että hänen ystävänsäkään eivät seuranneet häntä enää. Silloin Diederich tarttui asiaan. Hän antoi vanhukselle kaksi kiinnityslainaa hänen Fleischhauergrubessa olevaan taloonsa. "Hänellä täytyi tosiaankin olla toivoton rahapula," huomautti Diederich niin usein kuin hän siitä puhui. "Kun hän otti sitä minulta, kaikkein selvimmältä poliittiselta vastustajaltaan! Kuka olisi aikaisemmin uskonut sitä hänestä!" Ja Diederich katseli syvämietteisesti kohtaloa… Hän lisäsi, että tuo talo tuli käymään hänelle kalliiksi jos joutui hänelle. Tosin hänen täytyi pian muuttaa pois omastaan. Sekin osoitti, että hänellä ei ollut mitään aikeita Gausenfeldin suhteen… "Mutta," selitti Diederich, "vanhus ei makaa millään ruusuvuoteella, kuka tietää, miten hänen juttunsa päättyy — ja juuri siksi, kun minun täytyy vastustaa häntä poliittisesti, minä tahdoin osoittaa — Tehän ymmärrätte." Ihmiset ymmärsivät ja onnittelivat Diederichiä hänen enemmän kuin virheettömän menettelynsä johdosta. Diederich torjui tämän. "Hän on syyttänyt minua idealismin puutteesta, sitä solvausta minä en tahtonut sietää." Miehekäs liikutus vapisutti hänen ääntään.
Tapaukset kulkivat kulkuaan; ja kun monen nähtiin joutuvan epäsuotuisaan asemaan, niin silloin saattoi olla iloinen, jos omat asiat luistivat. Diederich huomasi tämän oikein vasta sinä päivänä, kun Napoleon Fischer matkusti Berliniin hylkäämään sotilaslakiehdotusta. "Kansanääni" oli kuuluttanut joukkomielenosoituksen toimeenpantavaksi, rautatieaseman piti olla poliisien miehittämänä. Kansallisen miehen velvollisuus oli olla mukana. Matkalla sinne Diederich tapasi Jadassohnin. He tervehtivät toisiaan niin muodollisesti kuin heidän kylmenneet suhteensa määräsivät. "Te tahdotte myöskin nähdä tuon arvottoman touhun?" kysyi Diederich.
"Minä menen lomalle — Pariisiin." Tosiaankin Jadassohnilla oli polvihousut. Hän lisäsi: "Välttääkseni niitä poliittisia tyhmyyksiäkin, joita täällä on tehty."
Diederich päätti olla huomaamatta tuon ihmisen katkeroitumista, jolla ei ollut ollut menestystä. "Oikeastaan ajateltiin," hän sanoi, "että Te nyt vasta oikein tekisitte selvää jälkeä."
"Minäkö? Miten niin?"
"Neiti Zillich on tosin poissa tätinsä luona."
"Täti on hyvä," Jadassohn hymähti. "Ja ajateltiin, että Te myöskin?"
"Jättäkää vain minut pois pelistä." Diederich otti kasvoilleen ymmärtävän ilmeen. "Mutta miten tuo täti on hyvä? Mihin hän on sitten mennyt?"
"Tiehensä," sanoi Jadassohn. Silloin Diederich pysähtyi ja läähätti. Käthchen Zillich tiessään! Millaiseen seikkailuun olisi saattanutkin joutua!… Jadassohn sanoi maailmanmiehen tavalla:
"No niin, hän on mennyt Berliniin. Hyvillä vanhemmilla ei ole vielä aavistustakaan. Minä en ole edelleenkään huonoissa väleissä hänen kanssaan, ymmärrättehän, mutta kerta täytyi toden tulla eteen."