Göppel kävi yhä neuvottomammaksi.
"Niin, mitä Te sitten ylipäänsä tahdotte?"
"Minä? En mitään. Minä luulin, että Te tahdoitte jotakin, koska olette tullut luokseni."
Göppel liikahti. "Tämä ei käy päinsä, hyvä ystävä. Sen jälkeen, mitä on tapahtunut. Semminkään, kun sitä on kestänyt niin kauan."
Diederich mittasi isää silmillään ja kohotti hieman suupieltään. "Te olette sen myöskin tiennyt?"
"En aivan varmasti", mutisi Göppel. Ja Diederich ylhäältä:
"Sitä minäkin olisin pitänyt merkillisenä."
"Minä olen luottanut tyttäreeni."
"Siten sitä voi erehtyä", sanoi Diederich, valmiina mihin tahansa, millä saattoi itseään puolustaa. Göppelin otsa alkoi punottaa. "Minä olen luottanut myöskin Teihin."
"Se merkitsee: Te olette pitänyt minua lapsellisena." Diederich työnsi kätensä housuntaskuun ja nojasi taaksepäin.