"En!" Göppel nousi pystyyn. "Mutta minä en pitänyt Teitä sinä heittiönä, mikä Te olette!"
Diederich nousi, muodollisesti tyynenä. "Pystyttekö antamaan hyvityksen?" hän kysyi. Göppel huudahti: "Senkö Te vielä tahtoisitte! Vietellä tytär ja ampua isä! Sitten on teidän kunnianne täydellinen!"
"Siitä Te ette ymmärrä mitään!" Diederichkin alkoi kiihtyä. "Minä en ole vietellyt Teidän tytärtänne. Minä olen tehnyt, mitä hän tahtoi, ja sitten minä en ole päässyt hänestä eroon. Tämän hän on perinyt Teiltä." Suuttuneesti: "Kuka takaa minulle, että Te ette alusta alkaen ole ollut hänen kanssaan samassa juonessa? Tämä on ansa!"
Göppel näytti siltä, kuin olisi tahtonut huutaa vielä kovemmin. Äkkiä
hän pelästyi, ja tavallisella äänellään, joka vain vapisi, hän sanoi:
"Me kiihdymme liiaksi, asia on siksi liian tärkeä. Minä olen luvannut
Agnekselle pysyä tyynenä."
Diederich nauroi pilkallisesti. "Katsokaapas, Tehän valehtelette!
Äsken Te sanoitte, että Agnes ei tietänyt Teidän olevan täällä."
Isä hymyili anteeksipyytävästi. "Kun on hyvä tarkoitus, niin lopulta aina sovitaan. Eikö totta, hyvä Hessling?"
Mutta Diederichistä oli vaarallista leppyä enää.
"Piru vieköön, minä en ole mikään hyvä Hessling", hän huudahti. "Minä olen herra tohtori!"
"No niin", sanoi herra Göppel, hyvin töykeästi. "Taitaa olla ensi kertaa, kun kellään on tarvis tituleerata Teitä? Niinpä niin, voitte olla ylpeä tapauksen johdosta."
"Tahdotteko kenties loukata myöskin minun säätykunniaani?" Göppel teki torjuvan liikkeen.