Diederich julisti tämän, murheellisin elein, syvästi valitettavaksi.
Sillävälin he kääntyivät Kaiser-Wilhem-Strasselle ja saivat tervehtiä erinäisiä herroja, jotka menivät juuri vapaamuurariyhdistykseen. Kun he olivat syväänpainetut hattunsa jälleen panneet päähänsä ja menneet ohi, Jadassohn sanoi:
"Täytyy panna merkille ne ihmiset, jotka vielä kuuluvat tuohon vapaamuurarien sopimattomaan joukkoon. Hänen Majesteettinsa vastustaa sitä ilmeisesti."
"Lankoni Heuteufelin suhteen tämä vaarallisinkaan lahkolaisuus ei ihmetytä minua", selitti pastori.
"Niin, ja entäs herra Lauer?" huomautti Diederich. "Ihminen, joka julkeaa päästää työmiehet liikevoitosta osallisiksi! Sellaisesta voi uskoa mitä tahansa!"
"Kuulumattominta kaikesta on kuitenkin se", väitti Jadassohn, "että herra maakunnanoikeusneuvos Fritzsche esiintyy tässä juutalaisseurassa: kuninkaallinen maakunnanoikeusneuvos käsi kädessä koronkiskuri Cohnin kanssa. Mitäs siitä Cohnista sanotaan?", kysyi Jadassohn ja pisti peukalonsa kainalokuoppaan.
Diederich tokasi: "Kun Fritzsche rouva Lauerin kanssa" —. Hän keskeytti ja selitti käsittävänsä, miten nämä ihmiset selviytyivät aina oikeuden edessä. "He ovat yksissä tuumin ja punovat juonia." Pastori Zillich mutisi jotakin yöllisistä juomingeista, joita nämä kuulemma viettivät ja joissa jo piti tapahtuneen sellaista, jota oli mahdoton kertoa. Mutta Jadassohn hymyili merkitsevästi:
"Onneksipa herra von Wulckow näki suoraan heidän ikkunastaan sisään." Ja Diederich nyökäytti hyväksyvästi ylempänä olevaa hallituksen rakennusta kohden. Aivan siinä vieressä aluekomennuskunnan vahtisotilas kulki edes takaisin. "Oikein saa nauraa sydämensä pohjasta, kun näkee tuollaisen kunnon pojan kiväärin välkkyvän!" huudahti Diederich. "Sillä me pidämme tuon joukkion aisoissa."
Kivääri ei tosin välkkynyt, sillä oli pimeä. Työstä palaavia työmiehiä työntyi jo tungoksen läpi. Jadassohn ehdotti mentäväksi hämäränaukuille Klappschin ravintolaan, joka oli aivan tuossa nurkan takana. Siellä oli mukavata, siihen aikaan sinne ei tullut ketään. Klappsch oli myöskin oikeamielinen mies, joka pastorille, silläaikaa kuin hänen tyttärensä haki olutta, ilmaisi lämpimän kiitoksensa sen siunauksellisen työn johdosta, jota tämä raamatunselityksillään teki hänen pojilleen. Vanhin oli tosin jälleen varastanut sokeria, mutt'ei ollut sen johdosta voinut yöllä nukkua, oli kokonaisen tunnin vain rukoillut Jumalaa niin äänekkäästi, että Klappsch sen kuuli ja saattoi antaa häntä selkään. Siitä johtui keskustelu hallituksen virkamiehiin, joille Klappsch hankki aamiaista ja joista hän saattoi kertoa, miten he viettivät kirkonaikaa sunnuntaina. Jadassohn teki muistiinpanoja, ja samalla kertaa hänen kätensä katosi neiti Klappschin selän taakse. Diederich puhui pastorin kanssa kristillisen työväenyhdistyksen perustamisesta. Hän lupasi: "Joka minun väestäni ei liity siihen, saa laputtaa!" Nämä suunnitelmat saivat pastorin hilpeälle tuulelle; sen jälkeen kun neiti Klappsch oli useampia kertoja tuonut olutta ja konjakkia, hän oli samassa toivorikkaan päättäväisyyden tilassa, minkä hänen molemmat kumppaninsa olivat päivän kuluessa saavuttaneet.
"Lankoni Heuteufel", hän huusi ja löi nyrkillään pöytään, "saa saarnata apinain ja ihmisten sukulaisuudesta niin paljon kuin tahtoo, minä saan kirkkoni kuitenkin jälleen väkeä täyteen!"