"Jättäkää minut rauhaan, minulla ei ole enää Teidän kirjettänne."
"Minä vaadin siitä Teidän kunniasananne."
"Sitä minä en anna käskystä."
"Sitten minä kiinnitän Teidän huomionne lainvastaisen menettelynne seurauksiin. Jos Te vain minun kirjeeni avulla tahdotte jossakin tilaisuudessa tuottaa minulle ikävyyksiä, niin silloin tapahtuu ammattisalaisuuden ilmoittamisrikos. Silloin minä ilmiannan Teidät lääkäriyhdistykselle, haastan Teidät oikeuteen ja käytän kaiken vaikutusvaltani tehdäkseni Teidät mahdottomaksi!" Mitä suurimman liikutuksen vallassa, melkein äänettömänä: "Te näette minut valmiina vaikka mihin! Meidän välillämme on taistelu elämästä ja kuolemasta!"
Tohtori Heuteufel katsahti häneen uteliaasti, hän ravisti päätänsä, hänen kiinalaisviiksensä keikkuivat, ja hän sanoi:
"Teillä on ähky."
Diederich peräytyi, hän änkytti: "Mitäs se Teitä liikuttaa?"
"Ei liikutakaan", sanoi Heuteufel. "Se huvittaa minua vain menneiltä päiviltä lähtien, koska minä aina olen sitä Teille ennustanut."
"Mitä sitten? Olkaa niin suosiollinen ja sanokaa." Mutta Heuteufel torjui pyynnön. Diederich katsoi häneen salamoiden. "Minun täytyy pontevasti vaatia Teitä täyttämään velvollisuutenne lääkärinä!"
Heuteufel vastasi, ett'ei ollut hänen lääkärinsä. Silloin Diederichin mahtava ilme hävisi ja hän tiedusteli valittavasti. "Usein minulla on kipuja kaulassa. Uskotteko sitten, että se tulee pahemmaksi? Onko minulla jotakin pelättävänä?"