Tilanomistajan mentyä, heittäytyi Lisbeth miehensä rinnalle.
— Jos minulla ja niillä lapsilla, jotka minä olen sinulle synnyttänyt, on jotakin sijaa sinun sydämessäsi, huudahti hän, ja joll'et sinä vielä ole meitä hylännyt, en tiedä, minkä vuoksi, niin sano minulle, mitä nämät kaikki sinun hirveät puuhasi merkitsevät?
— Rakas eukkoni, en tahtonut tehdä sinua levottomaksi, kun asiat vielä ovat alallansa, vastasi Kohlhas. Minä olen saanut oikeuden lausunnon, jossa minulle kerrotaan, että minun valitukseni junkkeri Wenzel von Tronkaa vastaan on turhaa riitaa, ja kun tässä kohdassa ei saa olla mitään väärinkäsitystä, niin olen minä päättänyt vielä kerran ja omakätisesti jättää osiani maaherralle.
— Miksikä sitten tahdot myydä talosi? huusi vaimo, nousten istuimeltaan hurjan näköisenä.
Hevoskauppias vastasi, sulkien hänet hellästi rintaansa vasten:
— Sen vuoksi, rakas Lisbeth, että minulla ei ole halua jäädä maahan, jossa ei tahdota suojella minun oikeuksiani. Ennen olisin koirana, kuin ihmisenä, jos minun pitää olla jaloin poljettavana! Olen varma siitä, että minun vainioni tässä tapauksessa ajattelee aivan samoin.
— Mistä tiedät, kysyi vaimo lempeästi, ett'ei sinun oikeuksiasi tahdota suojella? Jos sinä lähestyt ruhtinasta sävyisästi rukouskirjallasi, kuten sinun tulee, mitenkä sinä sitten tiedät, että se sysätään syrjään, tahi ett'ei kukaan tahdo sinua kuulla?
— Hyvä, vastasi Kohlhas, jos minun pelkoni tässä suhteessa on turha, niin ei talonikaan ole silloin myyty. Ruhtinas itse, sen tiehän, on oikeutta rakastava; ja jos minun ainoastaan onnistuu päästä hänen puheillensa niiden välitse, jotka häntä ympäröivät, niin en epäilekään, että minä silloin tyytyväisenä ja iloisena palaan sinun luoksesi ja töihini jo ennen viikon loputtua. Ja mahdan minä siten, lisäsi hän vaimoansa suudellen, saada olla sinun luonasi, siksi kunnes päiväni päättyvät!
— Viisainta kuitenkin on, jatkoi hän, että minä varustan itseäni kaikkeen, ja mielelläni tahtoisin senvuoksi, että sinä poistuisit joksikin aikaa, kun se on helposti tehtävissä, ja matkustaisit lapsinemme tätisi luo Schwerin'iin, jota matkaa sinä jo muutenkin olet kauan tuuminut.
— Mitä! huudahti hänen vaimonsa, minunko pitää matkustaa rajan ylitse lapsineni tädin luokse Schwerin'iin! ja tuska ahdisti hänen rintaansa.