— Kun hevosia koskeva tuomio on langennut Dresden'in oikeudessa, jatkoi hän, nostaen sormensa nenälleen, tulkoonpa se sitten millainen hyvänsä, niin eihän meitä mikään estä vangitsemasta Kohlhas'ia hänen murhapoltoistaan ja ryöväyksistään. Se on valtioviisas kiekaus, johon yhtyy sekä valtiomiesten että maailman mielipiteiden edut ynnä jälkimaailman mieltymys.
Kun sekä prinssi että suurkansleri ainoastaan halveksivalla silmäyksellä vastasivat näihin sanoihin ja keskustelu näkyi niinmuodoin loppuneen, sanoi vaaliruhtinas tahtovansa ensi valtioneuvoston kokoukseen saakka miettiä niitä eri mieliä, joita oli ilmi tuotu.
Näytti siltä, kuin olisi toimi, jonka prinssi oli määrännyt ensimäiseksi askeleeksi vaaliruhtinaan lemmikkiä vastaan, poistanut vaaliruhtinaalta kaiken halun ryhtymään Kohlhas'in kanssa taisteluun, johon jo kaikki oli valmistettu. Kuitenkin antoi hän suurkanslerin, kreivi Wreden, jonka mielipide näkyi hänestä olevan kaikkein viisain, jäädä hänen luoksensa, ja kun tämä näytti hänelle kirjeen, mistä kävi selväksi, että hevoskauppiaan voima oli todellakin kasvanut neljäänsataan mieheen, vieläpä että hän, sen yleisen tyytymättömyyden vuoksi, joka maassa vallitsi kammarijunkkarin laittomuuksien tähden, voisi saada sen aivan pian kaksin- vieläpä kolminkin kertaiseksi, niin päätti vaaliruhtinas enempää viivyttelemättä seurata niitä neuvoja, jotka Lutherus oli hänelle antanut. Hän jätti senvuoksi koko Kohlhas'in asian johdonpidon kreivi Wreden haltuun, ja muutamia päiviä sen jälkeen julistettiin kuulutus, jonka pääasiallinen sisältö oli seuraava:
— Me y.m., y.m. Saksin vaaliruhtinas, myönnämme, ottaen erittäinkin tohtori Martti Lutheruksen puolustuspuheen armolliseen huomioomme, Mikael Kohlhas'ille, hevoskauppiaalle Brandenburg'in maakunnasta, täyden suojeluksen hänen matkatakseen Dresden'iin, saadaksensa jättää asiansa tutkittavaksi, ehdoilla että hän kolmen päivän perästä, tästä tiedon saatuansa, peittää aseensa pois; tullen hän kuitenkin, siinä tapauksessa että hän, mikä luultavaa ei ole, saisi hevosia koskevan asiansa Dresden'in oikeudessa hyljätyksi, omavaltaisten oikeudenhankkimisen yritystensä tähden, lain koko ankaruudella rangaistavaksi. Muussa tapauksessa annetaan hänelle ja hänen miehistöllensä armoa oikeuden asemesta ja täydellinen anteeksi antamus Saksissa tehdyistä väkivaltaisuuksista.
Heti kohta kun Kohlhas oli saanut Lutherukselta yhden kappaleen näitä kuulutuksia, joita naulattiin näkyviin maan kaikille torille, hajotti hän, niin ehdollisia kuin kuulutuksen eri kohdat olivatkin, väkensä ja jakeli heille jokaiselle lahjoja, kiitteli heitä ja antoi heille sopivia neuvoja. Kaikki, mitä hän saaliiksensa oli saanut: rahat, aseet y.m. jätti hän vaaliruhtinaan omaisuutena Dresden'in oikeuden istuimen haltuun, ja sitten kun hän oli lähettänyt Waldmaun'in kirjettä viemään tilanomistajalle Kohlhasenbrück'iin, saadaksensa, jos mahdollista oli, talonsa takaisin, ja toimittanut Sternbald'in Schwerin'iin noutamaan hänen lapsensa, joita hän taas halusi nähdä luonansa, jätti hän Lützen'in linnan ja lähti, tiellään ilmoittamatta kenellekään, kuka hän oli, ja kantaen taskussaan omaisuutensa lopun arvopapereissa, matkalle Dresden'iin.
Päivä alkoi koittaa, mutta koko kaupunki oli vielä uneen vaipuneena, kun hän koputti Pirnan esikaupungissa olevan pienen talonsa oveen, jonka talon hän oli tilanomistajan oikeuden tunnosta saanut pitää, ja sanoi Tuomaalle, vanhalle portinvartijalle, joka taloa silmällä piti ja pelästyneenä ja hämmästyneenä aukaisi oven hänelle, jotta hän menisi kansliaan ilmoittamaan Meissen'in prinssille, että Kohlhas oli saapunut kaupunkiin. Meissen'in prinssi, joka tämän tiedon saatuansa katsoi parhaaksi ottaa heti selville, missä suhteessa tähän mieheen oltiin, tapasi jo, kun hän vähää senjälkeen näyttäytyi muutamien ritarien ja kuorma-renkien seurassa, äärettömän ihmis-paljouden kokoontuneena niille kaduille, jotka veivät Kohlhas'in asunnolle. Tieto siitä, että murhanenkeli, joksi Kohlhas'ia nyt sanottiin, oli tullut — hän, joka vainosi kansan rasittajia tulella ja miekalla — oli saattanut koko Dresden'in kaupungin ja etukaupungin liikkeelle. Oli pakko sulkea ovi uteliaalta rahvaalta, joka ankarasti tunki esiin, poikien taas kiivetessä akkunoihin, saadaksensa lähemmin tarkastaa murhapolttajaa, joka huoneessaan nautti suurustansa. Niinpian kuin prinssi vartioiden avulla, jotka tekivät tilaa hänelle, oli tullut huoneesen ja astunut Kohlhas'in kammioon, kysyi hän tältä, joka puoli-pukeissaan seisoi erään pöydän ääressä, oliko hän hevoskauppias Kohlhas. Tämä otti vyöltään kirje-laukun, mikä sisälsi papereita, jotka selvittivät hänen olo-suhteensa, ojensi sen kohteliaasti prinssille ja vastasi kysymykseen: olen; hän lisäsi, että hän, hajoitettuansa joukkonsa maaherran hänelle antaman suojelus-kirjan johdosta, oli tullut Dresden'iin hevosia koskevaa asiaansa oikeudessa ajamaan junkkeri Wenzel von Tronkaa vastaan. Hät'hätää vilaistuansa Kohlhas'iin, jolloin kuitenkin jo ehti tarkastamaan hänet päästä kantapäähän saakka, silmäili prinssi papereita, jotka olivat kirje-laukussa, pyysi tietää Lützen'in tuomioistuimen antamain todistusten tarkoitusta, mitkä koskivat niitä tavaroita, jotka Kohlhas oli sen haltuun jättänyt vaaliruhtinaan rahastohuoneen hyväksi, ja tehtyänsä sitten useita kysymyksiä Kohlhas'in lapsista, hänen varallisuudestansa ja siitä, mitenkä hän vast'edes aikoi elää, sekä huomattuansa kaikista miehen mielialan olevan sellaisen, että hänen suhteensa voitiin olla varsin tyynenä, antoi hän hänelle kirjeet takaisin sanoen, ett'ei hänen oikeudenkäyntiänsä vastaan mitään estettä ollut, ja että hänen ainoastaan tuli suorastaan kääntyä tuomioistuimen suurkanslerin, kreivi Wreden, puoleen. Vielä lisäsi prinssi, lyhyen vaitiolon jälkeen, mennen akkunan luoksi ja ihmettelevin silmin katsellen sitä väen paljoutta, joka oli kokoontunut huoneen edustalle:
— Sinun on ehkä paras ottaa ensipäiviksi itsellesi vartia, joka suojelee sinua huoneessasi, samoin kuin ulkonakin liikkuessasi.
Hämmästyneenä katsoi Kohlhas eteensä sanaakaan virkkaamatta.
— Niin, niin, sanoi prinssi, astuen taas ikkunan ääreen, syytä itseäsi seurauksista, jos kiellät.
Ja sitten kääntyi hän oveen päin, aikoen mennä.