Hän sanoi junkkerille: herra, minä olen ostanut hevoset kuusi kuukautta sitten 25 guldenista; antakaat minulle 30, niin saatte hevoset!
Kaksi ritareista, jotka seisoivat junkkerin vieressä, huomautti kylläkin selvästi, että hevoset olivat sen arvoisia, mutta junkkeri sanoi, että rautiaasta hän kyllä jotakin antaisi, mutta ei työhevosista, ja oli juuri tiehensä menemäisillään, kun Kohlhas arveli, että he ehkä tekisivät kaupan, kun hän toiste tulisi sinne hevoseen, sanoi jäähyväiset ja tarttui hevosensa ohjaksiin eteenpäin ratsastaaksensa.
Samassa astui linnanvouti joukosta esiin ja sanoi Kohlhas'in jo kerta kuulleen, ettei passitta kenkään saanut matkustaa. Kohlhas kääntyi junkkeriin ja kysyi olisiko asian laita todellakin niin, josta hänen ammattinsa tulisi paljon haittaa kärsimään. .
Junkkeri vastasi, hämmästynein muodoin poistuessaan: Niin Kohlhas, passi sinun on lunastettava. Puhu linnanvoudin kanssa ja ratsasta sitten tiehesi.
Kohlhas vakuutti hänelle, ettei hän ensinkään tahtonut kiertää niitä vaatimuksia, jotka hevosten maastaviennin suhteen olivat olemassa, lupasi lunastaa passin mennessään Dresdenin kaupungin läpitse ja pyysi päästä ainoastaan tämän kerran, hän kun ei ollut tiennyt tästä velvollisuudesta mitään.
— No, sanoi junkkeri, kun vettä taas alkoi sataa ja myrsky vinkuen puhalsi hänen tuimien jäsentensä läpitse, antaa sen veijarin mennä! Tulkaa, sanoi hän ritareille, kääntyi pois ja aikoi nousta linnaan.
Mutta linnanvouti arveli, kääntyen junkkeriin, että Kohlhas'in kuitenkin täytyisi jättää joku pantti vakuudeksi passin lunastuksesta. Junkkeri seisahtui taas linnan portille. Kohlhas kysyi, minkälainen pantti hänen olisi annettava, rahassako vai tavarassa? Linnanhoitaja mutisi partaansa, että hän voisi jättää itse hevoset.
— Niin, mietti linnanvouti, sepä onkin parasta; kun passi on lunastettu, voi hän noutaa hevoset milloin vaan haluaa.
Hämmästyneenä noin hävyttömästä vaatimuksesta, sanoi Kohlhas junkkerille, joka seisoi viluissaan pitäen nuttunsa lievettä vatsansa edessä, että hän juuri hevosiensa myymisen takia oli matkalla, mutta kun samassa tuulen vihuri heitti joukon rakeita ja vesipisaroita portista pihalle, huusi junkkeri, tehdäksensä lopun tästä jupakasta:
— Jollei hän tahdo jättää hevosiansa, niin ajakaat hänet takaisin puomin ylitse! Sen sanottuaan poistui hän.