Koulu olikin tänä syksynä Louisen ainoana ilona, sillä pastori Liliuskin rouvineen oli muuttanut edellisenä keväänä Isoonkyröön eikä kirkkoherra Snellmanin perhe, vaikka heillä olikin nuorisoa, voinut palkita entisiä monivuotisia ystäviä. Fannylle Louise valittaa surujaan ja antaa samalla varsin humoristisen kuvauksen heidän yhdessä olostaan:
"Kaikki tytöt ovat minua vanhemmat ja kiemailevia ja tunteettomia. Kun käyn Snellmanilla, istumme me tavallisesti salissa yhdessä vanhempien ihmisten kanssa, pastorin rouvan, äidin tai ketä siellä nyt sattuu olemaan ja sitten me juttelemme: Onko neiti Snellman itse ommellut pukunsa? Onko neiti Snellman käynyt nimismiehessä? Minkälaisia leninkikankaita te olette saaneet? j.n.e. Tai me istumme aivan ääneti ja katselemme salaa toisen uudenaikaista pukua tuumien: sellaisen minäkin haluaisin!"
Joulu 1867 toi Louisen runoiluhalulle uutta virikettä, sillä joululahjojen parissa, jotka enimmäkseen olivat tarpeellisia, oli myös lastenlehti "Trollsländan", josta koitui tytölle iloa ja ajanvietettä koko vuodeksi. "Se oli paras kaikista joululahjoista", sanoo hän Fannylle.
Ja jo helmikuun 1 p:nä 1868 hän kirjoittaa jälleen Fannylle: "Minulla on kolme kertomusta valmiina 'Trollsländaa' varten: Prinsessan Mariada, Den förtrollade spegeln (Lumottu peili) ja Blommornas drottning (Kukkasten kuningatar)." Näitä kertomuksia ei kuitenkaan julkaistu lehdessä, mutta mahdollista on, että viimeksimainittu ainakin aiheeltaan on sama kuin vieläkin tallessa oleva samanniminen suomalainen kertomus, "Kukkasten kuningatar", jonka kieli ja tyyli kuitenkin viittaa siihen, että se on kirjoitettu vasta Jyväskylässä.
Eräs ruotsinkielinen kertomus "Var lydig" (Ole tottelevainen) on kuitenkin vielä tältä ajalta tallessa, joka niinikään oli aiottu "Trollsländaa" varten. Sen loppuun on näet liitetty seuraava kirje:
"Rakas Trollslända! Voitko ottaa tämän pienen kertomuksen monien kauniitten kertomustesi pariin, joita kerrot meille? Vaikkei se voikaan kultana kimallella siivilläsi, niin ota se sittenkin, rakas pieni Trollsländani. Se on tositapaus veljestäni. Ota jos voit, pyytää L:e. Yksi Trollsländan pienistä ystävistä."
Kertomus kuvaa erästä ikävää tapaturmaa Aspin perheessä, kun vanhin veli, Fredrik luvatta otti ladatun pyssyn seinältä ja ampui sillä jalkaansa niin pahasti, että hän oli vietävä Kajaaniin lääkärin luo ja sai sairastaa siellä useita viikkoja.
Millä ilolla ja riemulla tyttönen odotti rakasta "Trollsländaansa", käy esiin runosta "Till vår Slända", (Sländallemme), joka v. 1869 painettiin lehden palstoille ja josta nuori runoilija sai palkinnoksi kaksi kirjaa. Samalla toimitus kehoitti häntä kuitenkin toisella kertaa panemaan parempaa huolta muotoon ja lausumaan ilmi ajatuksensa selvemmin. Tyttönen kiittää tästä neuvosta, ja että nuo sanat kytivät hänen mielessään käy esiin eräästä myöhemmin (elok. 1871) kirjoitetusta kirjeestä "Trollsländalle."
"En koskaan voi unohtaa kaunista, kilttiä Trollsländaa, joka kolmen vuoden kuluessa on ollut melkein ainoana ilonani täällä Pohjolassa…" sanoo hän siinä. "Emmekö joskus voisi saada pientä esitystä runoudesta ja runoilutaidosta tai jotain muuta sen kaltaista, josta me pienet vasta-alkajat saisimme neuvoja ja ohjausta sillä alalla?"
Mutta palatkaamme jälleen tyttösen elämään talvella 1868. Tämä talvi oli kova monessa suhteessa, sillä täydellinen kato oli kohdannut näitä pohjoisia seutuja edellisenä kesänä, jolloin juhannukseen asti suuremmat järvet olivat olleet jäässä ja maamies turhaan sai odottaa kesää, joka ei koskaan tullut. Puute ja hätä oli ääretön, vaikka sekä valtio että yksityiset parempiosaiset koettivat parhaansa mukaan sitä lievittää. Tämän raskaan talven maininkeja tuntuu tyttösenkin kirjeissä Fannylle. Huhtikuun 24 p:nä hän kirjoittaa: