"Kevät tekee tuloaan. Oi, kuinka hauskaa. Ilma onkin jo ollut hyvin kaunista, auringonpaistetta, lämpöä ja kesäsadetta. Mutta tänään on jälleen ruma ja kolkko sää, lunta tuiskuttaa, ja maa, joka oli jo melkein paljas, on jälleen lumen peitossa. Täällä on hirveän köyhää. Miten surkeaa se onkaan! Ihmisiä kuolee nälkään kymmenittäin päivässä. Nälkää ja sairautta! Kerjäläisiä on aivan kauheasti. Vilja on hirveän kallista. Jospa Jumala armahtaisi näitä kärsiviä ihmisparkoja ja antaisi meille hedelmällisen vuoden!"
Myöhemmin kesällä hän palaa vielä samaan asiaan:
"Nyt vihdoinkin on kesä tullut pohjolaan. Iloni on suurempi kuin koskaan ennen. Se, joka kaiken talvea on tuntenut maallista onnea ja saanut elää ylellisyydessä, ei käsitä, minkä ilon kevään tulo tuottaa niille raukoille, jotka kaiken talvea ovat saaneet kärsiä kurjuutta ja hätää ja joilla ei ole ollut edes leivänpalaa kodissaan, ainoastaan pakkasta, nälkää ja sairautta ja jotka ovat saaneet myödä lehmänsä ja ostaa viimeisellä rovollaan leipää ja ajaa lapsensa kerjuulle. Niin, kuinka surkea tämä talvi onkaan ollut, kuinka pitkä ja hirveä joka ainoa päivä"
Kaunis kesä, joka seurasi katovuotta ja kovaa talvea, innostutti tyttöstä sepittämään runon "De fattiges vårsång" (Köyhien kevätlaulu). Sen kahdessa ensimäisessä säkeessä hän lausuu kiitoksensa Jumalalle kesän tulosta:
O, Gud! Du som oss sände
en sommar varm och skön!
Oss frälste från elände
och upptog menn'skors bön.
Dig prisa nu vi måge
och tacka dig med fröjd;
ja, ljude från oss låge
ditt lof till himlens höjd.
[suom.: Oi Jumala! Sinä joka lähetit meille lämpimän ja ihanan kesän! Pelastit meidät kurjuudesta ja kuulit ihmisten rukoukset. — Sinua me nyt ylistämme ja kiitämme iloisin mielin, niin, kaikukoon meidän alhaisten huulilta sinun ylistyksesi taivaaseen.]
Ja viimeinen säkeistö ilmaisee sen toiveen, joka varmaan sinä keväänä kohosi jokaisen sydämestä Pohjolassa:
Välsigna årets gröda, gif oss ej fåfängt hopp. Oss alla gif vår föda, ja, spisa själ och kropp!
[suom.: Siunaa vuoden sato, älä anna toiveiden pettää. Anna meille kaikille ravintomme, niin, ravitse sekä sielumme että ruumiimme.]