Pieniä koti-interiöörejä kuvaavat monet tyttösen kehtolauluista. Sattui kai useinkin, että äidin mennessä jollekin asialle tai kylään vieraisille talon nuorin taimi uskottiin vanhimman sisaren hoitoon, ja hänen tuudittaessaan pienokaista syntyi pieniä runoja, joista toiset ilmaisevat kärsimättömyyttä, kun oli pakko istua kahlehdittuna kehdon ääressä, toiset taaskin, niinkuin runo "Vaggvisa" suurta hellyyttä, melkeinpä äidillistä rakkautta pientä veljeä kohtaan:
Slumra lilla, snälla broder, slumra sakta, slumra tyst, sen så kärleksfullt din moder dig på runda kinden kysst.
Nu dig syster vaggar stilla,
sjunger dig sin lilla sång:
sof så roligt kära, lilla!
Sof, så blir du stark och lång!
När dig morderskyssar inga,
följa kärleksfullt till sömns,
när de sånger, som nu klinga
ha förklingat och förglöms,
äfven då jag önskar detta,
slumra ljufligt, liksom nu!
Hjärtats slag förblifve lätta,
oskuldsfull och salig du!
Herrans englar milda, rena sjunge sina sånger då. Tills sin röst du får förena med de sällas du också!
[suom.: Nuku, pieni kiltti veli, nuku hiljaa, ääneti. Äidin hellästi suudeltua pyöreätä poskeasi. — Nyt sisko sinua tuudittaa, laulaa sinulle pienen laulunsa: nuku rauhassa, armas pienokainen! Nuku, niin kasvat vahvaksi ja pitkäksi! — Kun äidin suudelmat eivät hellinä enää saata sinua uneen, kun nämä laulut ovat vaienneet ja unohtuneet — niin silloin toivon, että nukkuisit yhtä suloisesti kuin nytkin! Sydän kevyesti tykyttäköön ja mielesi olkoon viaton ja onnekas! — Herran lempeät puhtaat enkelit laulakoon silloin sinulle lauluansa. Kunnes saat itsekin yhtyä autuaitten lauluun!]
Täten elämä Suomussalmella tyttöseltä kului hiljaisessa työssä ja haaveilussa, kunnes vuosi 1870 toi suuren muutoksen sekä hänen että koko perheen elämään. Yhtiö, joka omisti Ämmän ja Kurimon tehtaat, oli vuoden 1869 lopulla tehnyt vararikon ja työ pysähtyi niissä nyt pariksi vuodeksi. Asp, jonka toimeentulo kokonaan riippui tehtaista, oli pakoitettu hankkimaan itselleen työtä muualta ja ostettuaan Parola nimisen talon Puolangalta, muutti hän kevättalvella 1870 perheineen uuteen kotiinsa.
Vaikka muutto aluksi tuntuikin koko perheelle raskaalta, sillä Suomussalmi, jossa he olivat asuneet toistakymmentä vuotta, oli heille hyvin rakas, niin kotiutuivat he piankin uudella paikkakunnalla ja kiintyivät siihen lujilla siteillä. Asp itse pääsi täälläkin useihin kunnan luottamustöihin, toimien kunnankirjurina sekä jonkun aikaa nimismiehen apulaisena, ja kun Kurimon tehdas, joka sijaitsi vain kahden peninkulman päässä Puolangalta, v. 1872 tuli jälleen käyntiin, sai hän siellä entisen toimensa, jolloin hän vuoroin asui tehtaalla, vuoroin tilallaan Parolassa.
Parolan talo tuli ikäänkuin koko perheen varsinaiseksi kotipaikaksi. Täällä vanhin tytär vietti hempeimmät nuoruutensa vuodet, täällä nuoremmat sisarukset varttuivat aikaihmisiksi, täältä kukin läksi maailmalle alottaakseen omaa elämää ja tänne he alituisesti palasivat vanhusten ja lapsuusmuistojen pariin. Ja lastenlapsille tämä Parolan talo vuosien kuluessa tuli rakkaimmaksi paikaksi maailmassa, jossa vanhan isoisän kuoltua vanha mummo vielä eli kahdessa pienessä kamarissa vanhojen perintökalujen ja -muistojen ympäröimänä. Eipä siis ihme, jos lasten ja lastenlasten mielestä tuntui kuin osa heistä itsestään olisi näivettynyt, kun 21 p. huhtikuuta 1912 tuli tuhosi tämän vanhan kodin kaikkine muistoineen ja aarteineen. Mustuneet hirret ja puoleksi sortuneet uuninpiiput kertovat täällä enää siitä ajasta, joka kerran oli.