Mutta luonto Parolan talon ympärillä on vielä ennallansa. Puolangan järven laineet huuhtelevat sen lehteviä rantoja, kirkko kohoaa vastakkaisella puolella ja järven pohjukasta siintää Kiiskilän pappilan rakennukset. Koillisella taivaalla kohoavat Leipi- ja Kuirivaara suojellen pohjoistuulia vastaan. Luonto Puolangalla on kaunista tunturimaisemaa. Kun idästäpäin nousee Leipivaaran rinnettä ylös ja pääsee sen korkeimmalle laelle, leviää silmien eteen ihana, laaja maisema. Sinertäviä vaaroja joka puolella ja alhaalla vaaran juurella, ikäänkuin syvässä kattilassa parin kilometrin pituinen kapea järvi, jonka rannalla vaalean kirkon torni kohoaa kuin haamu metsän tummaa taustaa vastaan. Minkä valtavan vaikutuksen tämä näky mahtoikaan tehdä nuoreen neitoseen, jonka mieli oli niin herkkä kaikelle luonnonkauneudelle! Tosin hänen silmänsä Suomussalmella oli hyvinkin tottunut kauniiseen luontoon, mutta sittenkin Puolanka voitti hänen sydämensä kaikista ennakkoluuloista ja vastustelemisista huolimatta.
Sillä kaikkea muuta kuin iloisella mielellä tyttönen ajatteli
poismuuttoa Ämmän tehtaalta, niinkuin näemme runosta "Afskedssång"
(Hyvästijättölaulu), jonka hän kirjoitti vähää ennen poismuuttoa
Suomussalmelta, sekä seuraavasta kirje-otteesta (11/3 70):
"En odota mitään erityisempää iloa tästä muutosta, sillä jos täällä olemme eläneetkin erossa kaikista huveista ja seuroista, niin siellä tulee elämä kaksin verroin hiljaisemmaksi ja yksitoikkoisemmaksi. Ei mitään muuta kuin kaunis luonto, ei ketään muita säätyläisiä kuin pappilalaiset… 'Dit ut till världen står min håg — den sväfvar, sträfvar bort' — siten on minulla tapana laulaa. Saa nähdä, enköhän pian pääse pois näiltä synkiltä seuduilta."
Mutta että hän oli erehtynyt uuden kotinsa suhteen, eikä niinkään vähäisessä määrässä, käy esille jo 6 p:nä kesäkuuta Parolasta kirjoitetusta kirjeestä Fannylle:
"Rauhallisena ja vaatimattomana seisoo kotimme tyynen järven rannalla, vihantien niittyjen keskellä; joka puolelta siintävät korkeat vaarat, jotka juhlallisina koristavat taivaanrantaa. Tänne näkyy useita taloja: kirkko — pappila — lukkarin asunto, y. m. Maantie kulkee aivan läheltä, jotta voimme usein saada ohikulkevia matkustajia vieraiksemme."
Syynä siihen, että tyttö heti alusta aikain viihtyi Puolangalla ja että olo siellä muodostui rikkaaksi sekä kehitti suuressa määrin hänen henkisiä lahjojansa, oli se, että paikkakunnalle muutti melkein yhteen aikaan kuin Aspinkin perhe, hienosti sivistynyt, kirjallisuutta ja valistusta harrastava kirkkoherra J.F. Thauvón.[nykyään kirkkoherrana Iissä.] Hänen kodissaan, jossa kasvoi Louisea tosin kahta vuotta nuorempi, mutta ikäisekseen hyvin kehittynyt, vilkasluontoinen ja lahjakas tytär, Sally,[Sally Thauvón, naimisissa metsänhoitaja Heikelin kanssa Oulussa.] sai Louise paljon rakkautta osakseen ja häntä kohdeltiin melkein kuin perheeseen kuuluvaa jäsentä. Sallyyn hän kiintyi heti lujilla ystävyydensiteillä, ja pappilassa, jonne järven poikki oli vain kilometrin matka, hän kävi melkein joka päivä, jatkaen yhdessä Sallyn kanssa lukujaan tai lukien kaunokirjallisuutta, jota pappilassa oli runsain määrin. Monasti häntä pappilassa autettiin myös ompelutyössä, joka edelleen oli hänen vaikein loukkauskivensä, ja väsymättömällä rakkaudella ja kärsivällisyydellä rouva Thauvón, joka samoinkuin hänen miehensäkin, oli hienosti sivistynyt, lämminsydäminen ja jaloluontoinen, ohjasi ja neuvoi tyttöstä. Siten Louiselle avautui oikea onnela Kiiskilässä, joka olikin aikansa kaikkein edistyneimpiä ja henkisesti virkeimpiä pappiloita. Sillä täällä hän sai osakseen runsaassa määrin ymmärtämystä ja hänen runolliset taipumuksensa kannatusta ja kehoitusta.
Minkä arvon hän itsekin osasi antaa Thauvónin perheelle ja kuinka kiitollinen hän oli heitä kohtaan, käy kauniilla tavalla esille seuraavista sanoista, jotka hän kirjoitti Sallylle Jyväskylästä 3 p. syyskuuta 1872, siis pari kuukautta ennen kuolemaansa:
"Milloin ja miten olisin kehittänyt sieluani, jotta olisin voinut jättää sinut jälkeeni? Etkö muista kuinka kehittymätön olin tutustuessani ensin sinuun ja äitiisi? Sally! etkö sinä juuri opettanut minua tuntemaan ja ajattelemaan. Sinun ystävyytesi, sinun seurasi on tietämättäsi kehittänyt minua."
Ja kesäkuun alussa Louise kertoo Fannylle ihastuneena uusista ystävistään (9/6):
"Nyt olemme saaneet tänne kirkkoherra Thauvónin Kuolajärveltä. Se on erittäin hauska perhe, johon kuuluu herra, rouva ja neljä lasta, vanhin tyttäristä on 15-16 vuoden vaiheilla. Hänen nimensä on Sally Hän on hyvin suloinen ja hauska ja meistä on jo tullut oikein hyvät ystävät. Jo toisena päivänä heidän saavuttuansa Puolangalle tulivat he meille käymään ja sen jälkeen on kummin puolin vierailtu ahkerasti. Jo ensimäisenä iltana Sally ja minä tulimme tuttavallisiksi. — Täällä maalla ei välitetä hienommista tavoista, vaan eletään vapaasti ja ilman minkäänlaista pakkoa ja nautitaan täysin määrin siitä hauskuudesta, jota maaelämä voi tarjota. Ja koska täällä ei ole muuta kuin kaksi perhettä, jotka voivat seurustella keskenään, niin me heti liityimme tuttavallisesti toisiimme; sitä paitsi ovat Thauvónit kaikki niin herttaisia ja hauskoja, että ilolla ja riemulla seurustelee heidän kanssaan. Eilen viimeksi olin pappilassa. Täti toivoisi, että olisin alituisesti siellä, sillä hän pelkää, ettei hänen rakas pieni Sallynsa viihdy Puolangalla."