Uskottuna tässä ystävyydenliitossa oli Lydia Laguksen vanhempi sisar, Thilda, joka sai toimekseen vartioida, kun tytöt iltasin viipyivät ulkona yli luvallisen ajan, ja hänelle Isa kevensi myös sydäntänsä, kun Lydia hänen mielestään laiminlöi häntä. Sillä, niinkuin Isa itsekin sanoo, heidän ystävyyttään samensivat usein pienet keskinäiset kiistat tai mustasukkaisuus toisten toverien puolelta, ne kun eivät olisi suoneet heidän eroittuvan muista ja antautuvan kokonaan toisilleen. Usein Isan mielenapeuteen vaikutti myös se, ettei Lydia antanut niin suurta tunnustusta hänen runoilleen, kuin mitä hän olisi toivonut. Monet Isan pikkurunoista Lydialle, jotka enimmäkseen ovat sepitetyt keskellä tuntia, ovat syntyneet juuri tuollaisen mielenmasennuksen johdosta. Useimmat niistä ovat suomeksi kirjoitettuja, mutta joukossa on ruotsalaisiakin. Tilapäisyydestään huolimatta ovat ne erittäin somia ja ilmaisevat kaikki Isan rajatonta ihastusta.
Luokalla sepitetty on esim. seuraava pieni runonpätkä:
Mitä sinä Lyydiseni naurat siellä itseksesi? Naurat ehkä mulle — vaan senpä sanoa nyt saan, että jollei sulla lie parempaa mi suusi vie nauruhun; niin naura vain! Lystimpi on katsoo ain' nauravahan suuhusi, kuin jos suutuksissasi katseleisit päälleni. Naura siis vain, Lyydini!
Toisella kertaa, kun Lydia on vajonnut tilapäisen epätoivon valtaan, lohduttaa Isa häntä kauniilla runolla, jonka nimenä on "Miksi suret, Lyydi kulta?"
Miksi suret, Lyydi kulta, miksi olet rauhaton? Joko elon myrskyt sulta ryöstänyt sun rauhas' on?
Nuori viel' on sydämesi
runneltavaks surujen;
peittää ei saa kyynelvesi
loistetta sun silmien.
Katsos aurinkoinen jalo
sateen jälkeen loistelee,
kyyneleet sen lämmin valo
nurmen päistä kuivailee.
Anna, Lyydi, ikäväsi
lentää pois, ja katso vaan,
kuinka hyvän Luojan käsi
hyvyydellä täyttää maan!
Katso, kuinka Luoja muuttaa
luonnon uuteen elämään!
Nauti luonnon ihanuutta,
elä näänny ikävään!
Sydämesi, Lyydi! anna päästä uuteen elämään! Anna toivon tunteet panna ilosta sen sykkimään!