Förvillad ifrån syskonring en liten irrton bara, jag jorden irra får omkring och alltid bortglömd vara.
[suom.: Ma tulen ihanasta maasta, jossa ei kukaan suruja tunne, jossa kaikki sydänten siteitten yhdistäminä ovat hyviä ystäviä. — Ma liidän valkoisin kevein siivin alas maahan, tuoden teille laulun pyhitetystä maasta sydämellisen tervehdyksen. — Olen vain pieni ajatus suurten ajatusten taivaalla, osani on harhailla täällä maailman kylmässä hälinässä. — Eksyneenä siskopiiristäni, ma pieni eksynyt sävel harhailen maailmassa unohduksiin joutuen.]
"Laulajan" lehdillä tapaamme myöskin runon "Lyckans engel" (Onnen enkeli) [Tässä muodossa on herra O. Ansas sen julkaissut "Lönnrotin Albumissa".] ensimäisessä lapsellisessa muodossaan, joka sittemmin korjattuna kuuluu näin:
Ack, hur hastigt lyckans engel ilar,
ej sitt rätta hem han eger här!
Nej, först ofvan jordens sorg han hvilar,
ty hans hemland ljusa himlen är.
Stundom dock i låga tiggarkojor
har den blida engeln bosatt sig.
Lossar där på smärtans hårda bojor
delar sina håfvor rundelig.
Men uti de rikes stolta sinne
och i furstars höga, granna slott,
sällan där bor lyckans engel inne,
ofta samvetsoro, smärta blott.
Vill du stadigt efter lyckan sträfva, sök dess hem först ofvan jordens grus. Då omkring dig skall dess engel sväfva, rika strålar sprida himlens ljus.
[suom.: Oi, kuinka nopeasti onnen enkeli liitää, hänen oikea kotinsa ei ole täällä. Ei, vasta maailman huolten tuolla puolen hän levähtää, sillä valoisa taivas on hänen kotimaansa. — Joskus sentään mataliin kerjäläismajoihin asettuu lempeä enkeli asumaan. Hellittää siellä tuskan kovia kahleita, jakaa runsaasti lahjojaan. — Mutta rikkaitten ylpeässä mielessä ja ruhtinaiden korkeissa, komeissa linnoissa onnen enkeli harvoin asustaa, usein vain omantunnon rauhattomuus ja tuska. — Jos onnea tahdot tavoitella, niin etsi sen kotoa vasta maailman tomun yläpuolelta. Silloin enkelit liitelevät ympärilläsi ja kirkasta valoa levittävät taivaan tulet.]
Tämän runon synkkä, puoleksi uskonnollinen sävy osoittaa varsin suurta kypsyyttä niin nuoressa tytössä. Mutta ettei se ole vain satunnainen mieliala, käy ilmi useista muistakin samanaikuisista pikkurunoista. Niipä hän esim. runossa "Tili Hilma" (Hilmalle) laulaa:
Men när ingen vänners skara
mer ditt hjärta trösta kan,
lägg ditt hopp på Herren bara.
I all sorg så hjälper Han.