Uti Honom njut din lycka,
Han oss unnar mången fröjd.
Då skall jordens stormar rycka
alldrig dig från lyckans höjd.
[suom.: Kun ei mikään ystäväparvi sydäntäsi enää lohduta, luota silloin Herraan. Kaikissa suruissa hän apuaan antaa. — Hänessä nauti onneasi, Hän meille iloa suo. Niinpä maailman myrskyt eivät koskaan voi riistää sinua onnen kukkuloilta.]
Niinkuin jo sanottu, tuli pikku Louise Raaheen kouluun syksyllä 1864 ja viipyi siellä seuraavaan kevääseen, jolloin hän palasi jälleen kotiinsa Suomussalmelle. Siten hänen varsinainen koulunkäyntinsä supistui vain kymmeneen kuukauteen. Tosin hän eräässä kirjeessään Fanny Hohenthalille sanoo, että hänet "hyvin pian lähetetään Oulun tyttökouluun", mutta tämä aie raukesi varmaankin varojen puutteesta. Sen sijaan tyttönen sai jatkaa lukujaan kotona, niinkuin hän syyskuussa 1865 kirjoittaa Fannylle:
"Tänne on muuttanut uusi isännöitsijä Pietarsaaresta, Malm nimeltään… Hänen tyttärensä, Constance, opettaa meitä, Fredrikiä, Bettyä ja minua sekä nuorempaa veljeänsä ja se on kovin hauskaa." [Nämä kirjeet, samoinkuin melkein kaikki muutkin, ovat alkujaan ruotsinkielisiä.]
Ja eräässä myöhemmässä kirjeessään Fannylle (11/2 66) hän kertoo tarkemmin koulunkäynnistään ja neiti Malmista:
"Meidän opettajamme on kovin hyvä ja lapsekas, sillä hän on vielä aivan nuori. Hän tahtoo, että olisimme oikein ahkeria ja että oppisimme paljon. Hän antaa meille lyhyitä läksyjä, mutta ne ovat hyvin osattavat. Ja koulutuntien loputtua, jos olemme olleet oikein kiltit, näyttää hän meille aina jotakin hauskaa, tai on meidän kanssamme sokkosilla ja piilosilla tai leikkii nukeilla… Joskus me pukeudumme hauskoihin pukuihin ja leikimme sitten."
Ämmän rautatehdas, jonka palveluksessa Asp oli, oli toiminut paikkakunnalla jo useita vuosia, ja kun se v. 1863 joutui uudelle omistajalle, joka otti haltuunsa myöskin naapuripitäjässä sijaitsevan, Ämmää vielä paljoa suuremman Kurimon tehtaan, kasvoi liike kasvamistaan ja tehdasta laajennettiin suuresti, jotta siellä ajoittain oli pari sataakin työmiestä työssä. Ämmän ja Kurimon tehtaat sijaitsivat tosin useampien peninkulmien päässä toisistaan, mutta ne muodostivat sittenkin ikäänkuin yhteisen pienen yhteiskunnan, varsinkin kun niillä ajoittain oli yhteiset hoitajat ja toimimiehet. Elämä tehtailla oli hyvin vilkasta, ja isännöitsijät elivät niin suurellisesti, että siitä osittain johtui tehtaiden vararikko ja lopullinen lakkauttaminenkin. Vähäisen käsityksen elämästä tehtaalla ja itse seudusta saamme seuraavasta kirjeestä Fannylle (25/3 66):
"Täällä on suuri koski ja kesäiltasin on ihanaa seisoa sillalla ja katsella sen mahtavia kuohuja ja pyörteitä. Ei koskaan täällä ole hiljaista, yöt päivät koski kohisee. Sekä pyhät että arjet, sekä päivin että öisin on täällä liikettä. — Työmiesten ja johtajien talot sijaitsevat Ämmäkosken partaalla. Ei koko Raahen kaupungissa ole niin kaunista ja suurta rakennusta kuin se missä me asumme."
Ja toisen kerran tyttönen kirjoittaa:
"On yö, kaikki nukkuvat sikeässä unessa, ja minun pitää olla hiljaa, jotta en häiritsisi muita. Me asumme yläkerroksessa, kapteeni Malmin perhe alhaalla… On niin ihmeen hauskaa olla yksin, rauhassa päivän melulta ja melskeeltä."