Äkkiä hän havahtui. Antti seisoi hänen vuoteensa ääressä. Hänen kasvoissaan oli huolestunut ilme. Hän ojensi hänelle kupin.
— Juokaa tämä, hän sanoi — jos te olette vain vilustunut, niin se menee piankin ohitse.
Hertta nousi puoleksi istualleen vuoteessaan ja maisteli kuumaa juomaa.
— Minun on niin vaikea saada sitä alas, sanoi hän hetken kuluttua ja rykäisi. — Minun kurkkuni tuntuu niin karhealta.
Antti säpsähti.
— Onko se jo kauan tuntunut kipeältä?
— Ei, nyt vast'ikään.
Antti tutki hänen kurkkuansa.
— Se punoittaa hiukan toisella puolella, mutta ehkä se on vain jotain satunnaista.
Hertta vaipui takaisin vuoteelle. Hän ojensi kätensä Antille.