Antti Hammar oli astunut sisään ja kumartui Hertan olkapään yli silmäillen kirjaan.
— Mikä siunattu asia että rautatierahti on maksuton, hän sanoi. —
Kuinka suuret summat muuten kuljetukseen menisi.
— Maksaa se sittenkin, kun ei rautateitse pääse perille saakka.
Antti tunsi Hertan hengityksen sivelevän poskeansa. Hän käänsi katseensa Herttaan, mutta tämä ei sitä huomannut. Hän katsoi vain suoraan alas työhönsä.
Antti kävi istumaan pöydän ääreen.
— Minulla on teille hyviä uutisia, neiti Ek. Pieni turvattinne on nyt lastensairaalassa.
Hertta katsoi ylös työstään.
— Entäs äiti?
— Kyllä hän pian parantuu, ei hänellä mitään varsinaista vikaa ole.
Mutta mies kuuluu juopottelevan.
Hertta ojensi Antille paperin.